oletko huomannut, kuinka helposti oikeastaan leijutkaan ? keijujen tuoksu saattaa kantautua sydämeesi kuudessatoista sekunnissa
oot tulppaani mun rinnassa ja nostat kasvojasi kohti valoaminä nousen varpailleni jotta saisit hengittää mutta sinä et tunne empatiaaniharmaata laatikkoa ...
kosketat niskani untuvaaja eteisvärinä voimistuusinä suljet minut nuppuusija tuuditat euforiaan
Minä istuin tuulessaJa mintunlehdet näykkivät helmojaniSateessa oli metsäinen sävy ja hameeni alla oli PiilossaKeijukaisparviNe räpyttelivät vasten ...
ja lopulta minä rikon ikkunan ja jään makaamaan samettiverhon taakseja minä ajattelen sinun luomiasi, joiden läpi kuultaa ohuet verisuonetja minä ...
hän on kalpea ja metsä on sininenja minä olen huurretta ja laskeudun hänen hiuksilleenhyväilen hiljaa hänen arkaa otsaansa, jonka ihon alla tiedän ...