Matkalla ehjempään minuuteen. Taustalla vuosien psykiatriset hoidot ja terapia, syömishäiriöitä, masennusta, itsetuhoisuutta, pakko-oireita, suorittamista, toistuvia loppuunpalamisia, päihteiden väärinkäyttöä, epävakaita ja vaativia persoonallisuuspiirteitä ja viimeisimpänä - vihdoin - todettu dissosiaatiohäiriö. Elämä ei ole kuitenkaan ollut pelkkää kurjuutta ja kärsimystä, vaan sitä on aina vienyt eteenpäin pärjäävä, iloinen ja elämänhaluinen, traumoista tietämätön näennäisen normaali "minä". Se "minä" ei kuitenkaan ole ollut kokonainen, ja dissosioidut persoonallisuuden osat ovat vasta hiljattain alkaneet pyrkiä tietoisuuteen. Minä aion - me aiomme - selvitä.
Minun pitäisi yhden mielipiteen mukaan sulkea koko blogi. Ja puhua vähemmän. Paljon vähemmän. Ja lakata höpöttämästä. Ja tuhota vääränlaiset ...
On kerrottu liikaa. Puhuttu liikaa ulkopuolisille. Vältetty toki karkeimmat ylilyönnit, mutta silti. Liian monesta asiasta on mainittu hoitajille - ...
Voi hurja kun osaakin väsyttää. Tämä päivä on kestänyt ainakin kaksi viikkoa. Ja tuntuu taas vaihteeksi siltä kuin olisin juossut vähintään ...
Levoton olo - levoton, toiveikas, jännittynyt ja valoisa. Ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla.Yö sujui levottomasti vain pienen Ketipinor-annoksen ...
Niin pian voi myrskyn jälkeen taas koittaa tyyni, se on ihanaa. Tänään sovittiin traumapsykiatrin kanssa, että käyntejä aletaan nyt virallisesti ...