"Hän katseli kuinka mies istui rannalla, kuten oli istunut niin monena iltana. Päivisin meteliä oli liikaa ja muitakin ihmisiä, yleensä miestä pienempi oli hänen mukanaan. Mutta näin illalla, valon himmetessä, mies oli yksin. Ja hän katseli. Oli katsellut jo monena iltana, jo aiempina vuosinakin huomioinut, mutta pysynyt aina etäällä. Antaen ihmiselle tilaa omaan tapaansa olla."
Voidakseen muistaa vartijansa tai mitään muutakaan menneestään, hänen oli tullut kulkea elämässään kohtaan, jossa läsnäolo otti hänet ...
Hän muisti tämän vartijansa toisaaltakin. Kohdasta, jossa vartijan energia oli nuorukaisen käytössä, tai vielä lähes lapsen. Aikakaudessa ja toimissa, ...
Hänestä tuntui hyvältä katsoa aikaansa taaksepäin, tässä elämässä toki, pala palata, mutta myös kauemmas. Aikoihin ja paikkoihin, joista hän oli ...
Tuo veden palauttanut mies ei koskaan kadonnut hänen elämästään. Mies, jolta hän sai suuria elämänlahjoja. Edelleen hän kantaa rakkautta sisällään ...
Vesi oli ollut viedä hänet toisenkin kerran vaiheessa, jossa häneltä vielä puuttui taito liikkua vedessä, olla yhtä veden kanssa.Hän ei pelännyt vettä ...