Kirsi Virtasen blogi
Kirsi Virtanen kirjoittaa ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista
Avainsanaan kuuluu 192 blogia.
Kirsi Virtanen kirjoittaa ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista
Kommunalistien liitto on järjestö, joka edistää kommunalismia Suomessa. Järjestö perustettiin keväällä 2009 vanhan työryhmän tilalle ja sen rekisteröinti on tekeillä tällä hetkellä. Järjestäytymisemme tuo toivottavasti kaivattua vakautta ja vakavuutta valtionvastaisen sosialismin kentälle.
Elämänmakuinen blogi siitä mitä sylki suuhun tuo. Valitusta yhteiskunnallisista ongelmista, epäkohdista ja muusta ärsyttävästä - Kaikkea turhamaisuutta kuitenkaan väheksymättä. Mukana on tyyliä, musiikkia, elokuvia, konsertteja, sisustamista, unelmia ja ihmissuhteita. Hyppää mukaan!
Yhteiskunnallisia pohdintoja arjen seasta kulttuuria harrastavan ihmisen näkökulmasta.
valitus
Me emme halua Suomeen lisäydinvoimaa emmekä ydinjätekaatopaikkoja. Haluamme kriittistä, asiallista, avointa keskustelua eri energiatuotantomuodoista ja niiden ympäristövaikutuksista niin nyt kuin tulevaisuudessakin.
Suomalaiskansallista tajunnanvirtaa. Nykyisyyden ja tulevaisuuden ongelmia ei ratkaista Ranskan vallankumouksen oikeisto-vasemmisto asetelmasta eikä vuoden 1918 juoksuhautoihin jumiutuen. Maailma on muuttunut monimukaiseksi ja -syiseksi ahneuden ja itsekkyyden kaaokseksi. Maailman nykyisessäkin menossa on kuitenkin pakko pysyä mukana - tai tuhoutua.
Humorilla höystettyä terävää pohdintaa yhteiskunallisista ja poliittisista puheenaiheista.
yhteiskuntakritiikkiä musiikkia lätinäälotinaa kera sarkasmin lepakkoneidiltä jolla on aina kuulokkeet. HOMOILLE ADOTPIO-OIKEUS JA KISSOILLE PAREMMAT OLTAVAT !
Pohdintaa monikulttuurisuuden hyödyistä ja haitoista, sodasta ja rauhasta, maahanmuuttajista, vaaleista, yhteiskunnasta yleensä. Eräs olennainen kysymys on tämä: Jos "rikkaan", monikulttuurisen yhteiskunnan hintana ovat turvapaikkaturismi, jengiraiskaukset, rasismi, puukotukset, rikosaallot, ghettoutuminen, ankkurilapset, rotumellakat sekä sharia, niin voisimmeko ajatella tulevamme toimeen vähän köyhemmälläkin kulttuurilla? Toinen olennainen kysymys on tämä: onko ihmisluonteeseen tai ihmisten keskenään muodostamien yhteiskuntien toiminnan meemeihin koodattu kiinteästi jokin sellainen mekanismi, joka toistuvasti johtaa sotaan? Kolmas olennainen kysymys on tämä: onko ihmisten ylipäätään mahdollista muodostaa maailmaa vailla konflikteja, alistussuhteita ja riistoa? Synkkiä aiheita. Silti ne koskettavat meitä kaikkia.
Tarkkailen lappilaisia poliitikkoja ja julkista keskustelua poliittisista kiistakysymyksistä.
Blogi ohjaa varsinaiseen blogiini "Yhteiskuntakriittinen feministi", jossa kirjoitan jatkuvasti lastensuojelun vääristymistä ja turhista huostaanotoista. Hämmästelen sosiaalikoneiston mielivaltaa, jolla perheet ja lapset tuhotaan. Kauhistelen lastenkotien työntekijöiden kylmyyttä. Kuvailen lastensuojelutyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden järjettömyyttä. Lastensuojelu on nykymuodossaan uhka lapsillemme! Sosiaalityöntekijät riistävät lapset poliisien avustamana hyvistä kodeista. Narkkarit ja oikeasti alkoholisoituneet saavat jostain syystä pitää lapsensa. Hämmentävää. Kuntien sosiaalityöntekijät ovat ilmeisesti rakentamassa itselleen mukavan asiakaskunnan, jolla ei ole todellisuudessa niitä ongelmia, joita sosiaalityö ja lastensuojelu väittävät heillä olevan. Oikeasti avun tarpeessa olevat jätetään heitteille.
Kotiäiti, joka huonoina kausina kritisoi kaikkea (erityisesti uskontoa, uskomuksia ja yhteiskuntaa) ja hyvinä kausina hurahtaa pakkomielteisiin ja energioihin. Palvoo Meryl Streepiä aina, kausista riippumatta. Inhoaa työntekoa aina, kausista riippumatta.
Latukan lauluja on yhdenlaisen ihmisen ajatuksia yhteiskunnasta, opettamisesta ja kenties vähän muustakin.
Taiteellinen, poikki-taiteellinen ja yhteiskuntakriittinen taiteilija Leena Hanhijärvi kirjoittaa yhteiskunnallisista ilmiöistä ja epäkohdista, taiteesta ja historiasta.
Tutkija ja lakimies Ville Oksasen blogi, jossa käsitellään teknologiaoikeuden ja tietoyhteiskuntapolitiikan tuoreita tuulia.
Vihainen lihava ämmä pohtii lihavuutta ja nykymaailmaa, sekä ennen kaikkea nykymaailman suhtautumista lihavuuteen. Odotettavissa turhautumista, kiukuttelua ja asiatekstiä.
