Avainsanaan kuuluu 17 blogia.
Runoja ja novelleja. Sanani on kenties pelkkä vapiseva reunahuomatus marginaalissa nyt, mutta keskeinen ajatus, kansien kannattelema, vielä joskus. Kieli on suosikkileluni. Tervetuloa mukaan.
Punaharjainen pelokas leijona, joka haluaisi joskus löytää ulos häkistä nimeltä sosiaalinen fobia. Aiheina paineita, rasittavaa samojen asioiden jauhantaa, valitusta tekemättä asioille mitään ja tietenkin sitä rypemistä, itsesäälissä nimittäin. Harrastuksina itsensä pahoinpitelyä ja vähättelyä sekä siitä kärsimistä. Suurimpana pelkona rakkaan menettäminen ja ikuinen yksinäisyys. Hartaimpana toiveena taas elämä onnellisena, varmana ja ennen kaikkea sosiaalisena naisena. Mutta onko ujous oikea sairaus vaiko pelkkä vaikea luonteenpiirre? Matkassa mukana kapuloita rattaisiin työntelemässä myös masi eli masennus.
Elämänmakuinen blogi siitä mitä sylki suuhun tuo. Valitusta yhteiskunnallisista ongelmista, epäkohdista ja muusta ärsyttävästä - Kaikkea turhamaisuutta kuitenkaan väheksymättä. Mukana on tyyliä, musiikkia, elokuvia, konsertteja, sisustamista, unelmia ja ihmissuhteita. Hyppää mukaan!
Itseinhoa ja itsensä vihaamista, yrittäen samalla epäonnistuen pitää kiinni roolistani, jonka valheiden maskin puin kasvoilleni vuosia sitten.
Kahden aikuisen ihmisen välinen kotikurisuhde.
Blogini kertoo ankeasta elämästäni ja kaikki sairausluokitukset ylittävästä elokuvien ja tv-sarjojen seuraamisesta.
Miksi? Koska näkökulmat, joita et ottanut huomioon, ovat täällä aukipohdittuina Koska ylös on jo kurkistettu, katso täältä kuvat. Koska se kirja oli hyvä ja elokuva fantastinen. Et vain vielä tiedä sitä.
Ihmiset valittavat turhasta. Usein myös blogin kirjoittaja. Lukijat voivat kommentoida ja valittaa blogista, elämästään tai ihan mistä tahansa.
Mielensä voi pahoittaa niin kovin monesta asiasta.
Lähinnä erilaisista asioista valittamista.
Toimeentulotuki. Muutoksenhaku ja ratkaisut. Kun toimeentulotukipäätökseen on haettu muutosta.
Aivan tavallinen yleisblogi. Pohtii välillä syvällisempiä, harrastaa myöskin pintaliitoa. Piakkoin 21-vuotiaan naisen arkielämää iloineen ja suruineen.
Nykyisin tamperelainen parikymppinen kertoo kokemuksiaan ja mielipiteitään ruoasta ja juomasta sekä kaikesta muusta olennaisesta.
Valitusta vauvaelämän vaietuista salaisuuksista, perhe-elämän auvosta läpisemistä ja kertomuksia esikon syntymisen jälkeisestä sekasotkusta. Onni on olla onnellinen, vaikka väkisin.
Yritämme vastata irkin kyyniseen maailmaan luomalla kanavan joka on täysin vastakohtainen ja jossa ihmiset ovat kilttejä toisilleen.
