/dev/nikc/blog
Kuolleiden purjehduskenkien seura
Avainsanaan kuuluu 28 blogia.
Kuolleiden purjehduskenkien seura
Ilon ja surun kyyneleitä vuodattaa pari eroa läpikäynyt Itkupilli, joka löysi uuden onnen ja elämänsä miehen blogista. Kohtalo lennätti rapokon taakse. Kotipaikkana tällä hetkellä Los Angeles.
Kerran kauan sitten oli onnellinen tyttö. Mutta hän ei elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti.
Novelleja, kirjoituksia ja mielipiteitä. Agony never dies.
Omat kipukivensä ylittänyt tyttö yrittää päästä taas jaloilleen, vaikka omat voimat ovat loppuneet jo ajat sitten.
Olen vain tyttö joka etsii itseään ja parempaa huomista.
Elämä vaikean neurologisen sairauden kanssa, joka vei koko elämäni. Kroonista Horton Neuralgiaa sairastavan miehen elämää!
Kaunista pahaa miehen maailmaa.
Runoja elämästä, kertomuksia laitosnuoren hetkistä ja kaikkea siltä väliltä.
Kaikkea maan ja taivaan väliltä, pääosin valokuvia sisältävä blogi nuoren ajatuksenkulusta & pohdiskeluista.
Ensin yritin kaikkeni, että olisin saanut kirjoituksia niin paljon, että olisin teettänyt niistä kirjan - mutta harmikseni/nne en sitten saanut kirjoituksia tarpeeksi. Nyt voitte kuitenkin lukea aivan mielettömän upeita kirjoituksia suomalaisilta naisilta ympäri maailmaa, mitä olen tähän mennessä saanut.
Sarjakuvia lapsettomuudesta sen kokeneille ja sitä sivusta seuraaville. Sisältövaroitus: ei aina niin kauheen ruusuista...
Kaksi urhoollista jediritaria aikomuksenaan taistella tiensä läpi lukion pitkän matematiikan opintojen. Tunnelma on korkealla ja laskurohkeus suuri, ainakin ennen kokeita.
Depressiivisen rajatilatyttösen seikkailut elämässä ja kuolemassa
Antaudun tunteelle. Kaipaan kosketusta. Itken yksinäisyyttä. Toivoisin enemmän läheisyyttä kuin mitä tässä maailmassa sitä tuntuu olevan mahdollista saada. Seksuaalinen leima lyödään koskettamisen tarpeen tuntemiseen. Ihminen on sosiaalinen otus joka kaipaa toista lähelleen.
Huules on hämärä hyinen / sydämes halla kyinen / muovityttö / pakkosyöttö / valkohuntu / puuttuu unten tuntu.
Särkyneiden runoilijoiden seura julkaisee kaikkien niiden runoja tai muuta tekstiä, jotka tuntevat itsensä särkyneiksi! Tekstin ei tarvitse olla omaa tuotantoa eikä säryn asteella, ilmenemismuodolla tai alkupisteellä ole merkitystä.
Elämä on kipua, mutta onneksi kivun voi kestää ja lievittää.
Minä minä minä, aion puhua vain itsestäni, vain minua koskettavista asioista. Ilman siipiä on vaikea lentää, yritän saada ne takaisin jotta voisin jatkaa matkaa, ehkä tämä blogi osittain auttaa tavoitteessa.
