Närhi ja testopesä
Närhen mietteitä kumppanin transprosessista ja muista aiheeseen liittyvistä asioista, kuten myös omastakin sukupuolikuvasta.
Avainsanaan kuuluu 16 blogia.
Närhen mietteitä kumppanin transprosessista ja muista aiheeseen liittyvistä asioista, kuten myös omastakin sukupuolikuvasta.
Setan puheenvuoroa päivittävät Setan työntekijät ja luottamushenkilöt. Seta on vuonna 1974 perustettu ihmisoikeus- ja sosiaalialan järjestö.
23-vuotias queerfeministi kirjoittaa elämästään. Lähinnä opiskelusta, lesboudesta ja syömishäiriöistä.
23-vuotias queerfeministi kirjoittaa elämästään. Lähinnä opiskelusta, lesboudesta ja syömishäiriöistä.
Eileithyian matkassa sisältää vauvaharkintaa, -haaveilua ja -hankintayrityksiä kaikissa sateenkaaren väreissä.
transpojan kuvia & elämää.
Nallem.net on sarjakuvablogi joka käsittelee queerelämää, toimintaa ja mitä nyt sattuu mieleen tulemaan kokeilevalla otteella.
elämää kehossa, mielessä, kehon ja mielen ulkopuolella. japanilaista katumuotia, ystäviä, itseinhoa, ahdistusta, historian opiskelua, rajojen löytämistä. tavoitteena joskus olla yksi, yhtenäinen ihminen.
Pohdintaa transtutkimuksiin lähdöstä ja toivottavasti myös prosessin edistymisestä, sukupuolesta ja yhteiskunnasta.
Elämää sukupuoli- ja seksuaalivhäemmistönä transmiehenä.
jorinaa ja horinaa susirajan tältä puolen.
Sukupuolineutraali aromanttinen aseksuaali kertoo elämästä ilman seksiä ja romantiikkaa.
Lähtökohtani alkaa kirjoittaa blogia on ääridemokraattinen ja tunnustan varsinkin punaista, vihreää ja pinkkiä väriä perhosen siivissäni, vaikka sävyjä riittää. Tavoitteena blogissa on tarkastella asioita mahdollisimman pitkälti sukupuolettomalta kannalta, vaikka joskus varmaan oma suuntautuneisuus saattavat näkyä. Minä en ole siis minkään asian asiantuntija, kaikki kirjoitettu on minun omaa mielipidettäni. Kaikissa asioissa ei tule ehkä löytymään sitä pinkkiä näkökulmaa, jota otsikko lupaa, niissä varmaankin heijastuu minun ääridemokraattinen punavihreä kanta asioihin.
Ei säännöllistä raportointia elämästäni vaan blogi jossa välillä usein, välillä tosi harvoin nostan esiin havaintoja ja hetkiä matkani varrelta, yllättäen jopa itseni sillä mikä onkaan merkityksellistä. Lupaan siis kaikkea enkä yhtään mitään.
