Punchline - viimeinen niitti
Viimeinen osa isompaa elämää! Tule mukaan seuraamaan miten nuori nainen ottaa niskalenkin ylipainosta, ajoittaisesta ahmimisesta ja selättää väsymyksen, itseinhon ja ison kasan rasvaa.
Avainsanaan kuuluu 45 blogia.
Viimeinen osa isompaa elämää! Tule mukaan seuraamaan miten nuori nainen ottaa niskalenkin ylipainosta, ajoittaisesta ahmimisesta ja selättää väsymyksen, itseinhon ja ison kasan rasvaa.
Matkalla ehjempään minuuteen. Taustalla vuosien psykiatriset hoidot ja terapia, syömishäiriöitä, masennusta, itsetuhoisuutta, pakko-oireita, suorittamista, toistuvia loppuunpalamisia, päihteiden väärinkäyttöä, epävakaita ja vaativia persoonallisuuspiirteitä ja viimeisimpänä - vihdoin - todettu dissosiaatiohäiriö. Elämä ei ole kuitenkaan ollut pelkkää kurjuutta ja kärsimystä, vaan sitä on aina vienyt eteenpäin pärjäävä, iloinen ja elämänhaluinen, traumoista tietämätön näennäisen normaali "minä". Se "minä" ei kuitenkaan ole ollut kokonainen, ja dissosioidut persoonallisuuden osat ovat vasta hiljattain alkaneet pyrkiä tietoisuuteen. Minä aion - me aiomme - selvitä.
Kesäsuunnitelmat uusiksi. Lisfrancin murtuma vasemmassa jalassa ja oikeasta murtui varvas. Kalliolainen vegaani keksii tekemistä itselleen kesä-heinäkuussa.
Selviytymisiä päivä kerrallaan. Toipuvan huumeaddiktin ja holistin blogi. VAROITUS: Useita blogissa esitettyjä toimintoja EI suositella käytettäväksi.
Ajatuksia ja kokemuksia syömishäiriöstä toipumisesta sekä äitiydestä.
Miltä tuntuu kirjoittaa kirja.Oma elämä on pohja tarinoille,jotka syntyvät ajallaan.
Olen yhä toipumismatkalla useista traumoista. Olen sen verran eheytynyt, että minulla toivon mukaan on jo jotain annettavaakin. Minulle tärkeitä asioita ovat muun muassa aitous, luovuus ja ihmisenä kasvaminen.
Näin toivutaan kesällä 2008 tehdystä polven eturistiside- ja kierukkatähystyksestä.
Minut (ilmeisesti) tönäistiin bussin alle Tampereen Itsenäisyydenkadulla viime lokakuussa. Käyn blogissani läpi onnettomuuden jälkeistä vuotta, se toimii siis terapiana. Olen myös Vihreiden kunnallisvaaliehdokas Tampereella ja kommentoin blogissani paikallista kunnallispolitiikkaa ja kokemuksiani ehdokkuudesta.
23-vuotiaan anoreksiasta koko loppuelämänsä ajan toipuvan nuoren äidin tarinaa. Ajatuksia, muistoja, runoja ja tajunnanvirtaa, onnea ja pieniä pelkoja, takaiskuja, hämmennystä, häilyviä varjoja ja ilon henkäyksiä, pysähtyneitä hetkiä, tähtien tuiketta, rakkautta ja kaikkea sitä kaunista. Elämää ja haaveita, palasia pääni sisältä. Toivoa.
Nuori tyttö raskaalla matkallaan varjoista takaisin valoon. Pohdintaa masennuksesta ja elämästä, rikkinäisen sielun silmin.
Elämää kuoleman jälkeen, kuoleman ja elämän tajuamista ja tajuttomuutta. Ja mitä kaikkea sitä nyt tulee mieleen. Siis: tässä päiväkirjassa esittäytyvät ainakin eräs nuori nainen (minä) ja kuollut rakastettu. Ja minussa asuvat hän-muistot, joita mielellään en aina puhu ääneen oikeassa elämässä, koska usein on parempi olla onnellinen kuin velloa. Kuitenkin minun tekee mieli olla näiden sanojen kanssa jossakin. Jos nyt vaikka sitten täällä!
Valopilkkuja, elämän pieniä iloja, muistoja menneistä, haaveita huomisesta ja toiveita tulevasta. Kirjoittaja on 24-vuotias tyttönen, joka vuosi sitten kohtasi elämässään sen kaikkein lopullisimman. Blogissa hän kertoo elämänsä jälleenrakennustöistä sekä murisee maailmalle. Ennnen kaikkea blogissa etsitään valopilkkuja.
Etkö jaksa? Väsyttääkö? Onko suunta hukassa? Kiristää... Tiedän miltä sinusta tuntuu. Rupesin purkamaan ajatuksiani tänne blogiin ja kertomaan kannanottojani. Toivottavasti löydät jotain hyvää ajatuksistani ja saat uutta virtaa päivääsi...
blogi onnelliseksi kasvamisesta. kirjoituksia arjen pienistä suurista ihmeistä. paljosti tyttöilyä. semisti kissailua. satunnaisesti taiteiluja ja ripaus elämisen taikaa.
20-vuotias tyttö on päättänyt voittaa bulimian, lopettaa viiltelyn ja taistella terveen elämän puolesta.
Toipuvan addiktin ajatuksia.
