addiktio.com
Selviytymisiä päivä kerrallaan. Toipuvan huumeaddiktin ja holistin blogi. VAROITUS: Useita blogissa esitettyjä toimintoja EI suositella käytettäväksi.
Avainsanaan kuuluu 45 blogia.
Selviytymisiä päivä kerrallaan. Toipuvan huumeaddiktin ja holistin blogi. VAROITUS: Useita blogissa esitettyjä toimintoja EI suositella käytettäväksi.
Elämää kuoleman jälkeen, kuoleman ja elämän tajuamista ja tajuttomuutta. Ja mitä kaikkea sitä nyt tulee mieleen. Siis: tässä päiväkirjassa esittäytyvät ainakin eräs nuori nainen (minä) ja kuollut rakastettu. Ja minussa asuvat hän-muistot, joita mielellään en aina puhu ääneen oikeassa elämässä, koska usein on parempi olla onnellinen kuin velloa. Kuitenkin minun tekee mieli olla näiden sanojen kanssa jossakin. Jos nyt vaikka sitten täällä!
Toipumisvaiheessa oleva 15-vuotias tyttö kirjoittaa pääasiassa anoreksiasta ja sen vastustamisesta.
Ex-opettaja, ex-terapiassa kävijä, ex-lihava, ex-rouva. Toisinaan totinen, toisinaan punasteleva. Kohta 40. Vapaaehtoisesti lapseton.
Tapahtumat ovat elämääni. Osa taaksejäänyttä. Löydän silti ne edestäni. Osa tulevaa. Tämä on minua. En voi irroittaa sitä, joten opettelen käsittelemään ja elämään näiden tapahtumien kanssa.
Viimeinen osa isompaa elämää! Tule mukaan seuraamaan miten nuori nainen ottaa niskalenkin ylipainosta, ajoittaisesta ahmimisesta ja selättää väsymyksen, itseinhon ja ison kasan rasvaa.
Etkö jaksa? Väsyttääkö? Onko suunta hukassa? Kiristää... Tiedän miltä sinusta tuntuu. Rupesin purkamaan ajatuksiani tänne blogiin ja kertomaan kannanottojani. Toivottavasti löydät jotain hyvää ajatuksistani ja saat uutta virtaa päivääsi...
Blogi pyörii kirjoittajan navan ympärillä. Itseanalyysia ja terapiaa. Elämäntaitojen, elämänhallinnan ja elämisen ylläpidon opettelua pitkäaikaisen masennuksen jälkeen.
Kesäsuunnitelmat uusiksi. Lisfrancin murtuma vasemmassa jalassa ja oikeasta murtui varvas. Kalliolainen vegaani keksii tekemistä itselleen kesä-heinäkuussa.
Uusi kierros ja uusi lehti. Elämässä mukana sairastettu masennus, leikattu tennispallo ja elämäni miehet.
Etäisä pitää matkapäiväkirjaa siitä, mitä on olla matkustava vanhempi tilanteessa, jossa lapsen asuinpaikka vaihtui toisen vanhemman päätöksestä n. 400 kilometriä kauemmaksi. Elämän pohdintaa matkustaessa.
Valopilkkuja, elämän pieniä iloja, muistoja menneistä, haaveita huomisesta ja toiveita tulevasta. Kirjoittaja on 24-vuotias tyttönen, joka vuosi sitten kohtasi elämässään sen kaikkein lopullisimman. Blogissa hän kertoo elämänsä jälleenrakennustöistä sekä murisee maailmalle. Ennnen kaikkea blogissa etsitään valopilkkuja.
Tässä blogissa käsitellään kaikki tärkeimmät asiat tai siis ainakin melkein tai ainakin jonkun mielestä. Silkkaa rehellistä tilitystä syvimpiä syövereitä unohtamatta.
Pykiatrisella osastolla sai pitää omaa läppäriä. Juttuni jatkuu siitä. Olen 27-vuotias, välillä tasapainoinenkin olento. Opiskelen, myös parissa tiedekunnassa, mutta etupäässä itseäni sekä muita. Ja tätä käsittämätöntä, jota elämäksi kutsutaan.
Minut (ilmeisesti) tönäistiin bussin alle Tampereen Itsenäisyydenkadulla viime lokakuussa. Käyn blogissani läpi onnettomuuden jälkeistä vuotta, se toimii siis terapiana. Olen myös Vihreiden kunnallisvaaliehdokas Tampereella ja kommentoin blogissani paikallista kunnallispolitiikkaa ja kokemuksiani ehdokkuudesta.
Näin toivutaan kesällä 2008 tehdystä polven eturistiside- ja kierukkatähystyksestä.
Alkoholistin aikuisen tyttären rimpuilua äidin pahaksi edennyttä sairautta vastaan. Taistelua mitättömyyttä ja häpeää vastaan.
