Avainsanaan kuuluu 26 blogia.
Koulutukseltaan, ajatuksiltaan ja unelmissaan puiden lapsi, joka on kotonaan luonnon keskellä. Suorittaja ja perfektionisti opettelee rennompaa elämää ja positiivisuutta samalla kaikenlaisesta toipuen, omaa itseään etsien. Runoja, valokuvia, mystiikkaa, kirjoja, pieniä iloja ja suuria suruja. Elämässä työn alla juuri nyt keskenmenosta toipuminen, fyysinen kuntoutus, lapsettomuushoidot, oma työura ja insinööriopinnot.
Elämää kuoleman jälkeen, kuoleman ja elämän tajuamista ja tajuttomuutta. Ja mitä kaikkea sitä nyt tulee mieleen. Siis: tässä päiväkirjassa esittäytyvät ainakin eräs nuori nainen (minä) ja kuollut rakastettu. Ja minussa asuvat hän-muistot, joita mielellään en aina puhu ääneen oikeassa elämässä, koska usein on parempi olla onnellinen kuin velloa. Kuitenkin minun tekee mieli olla näiden sanojen kanssa jossakin. Jos nyt vaikka sitten täällä!
Ex-opettaja, ex-terapiassa kävijä, ex-lihava, ex-rouva. Toisinaan totinen, toisinaan punasteleva. Kohta 40. Vapaaehtoisesti lapseton.
Blogi pyörii kirjoittajan navan ympärillä. Itseanalyysia ja terapiaa. Elämäntaitojen, elämänhallinnan ja elämisen ylläpidon opettelua pitkäaikaisen masennuksen jälkeen.
Suursyömäri toipuu syömishäiriöstä ja kirjoittaa ajatuksiaan, ideoita, vinkkejä toipumisen varrelta. Siinä samalla myös painonhallintaa mielenhallinnan lomassa.
Alkoholistin elämää kaikessa ihanuudessaan. Huumorilla ja kyynisyydellä ryyditettynä. Rehellistä ja mitään salaamatonta tekstiä, joka tulee sielusta.
Tapahtumat ovat elämääni. Osa taaksejäänyttä. Löydän silti ne edestäni. Osa tulevaa. Tämä on minua. En voi irroittaa sitä, joten opettelen käsittelemään ja elämään näiden tapahtumien kanssa.
Tinttarellan toiveet todeksi on syömishäiriöstä toipuvan tytön matka kohti toipumista. Kokonaisvaltaista hyvää oloa niin henkisesti, psyykkisesti kyin fyysisestikin. Oivalluksia, elämäntapamuutoksia, positiivista asennetta, liikuntaa, ystäviä ja eväitä uuteen elämään. Tinttarellan toiveet todeksi-projekti alkoi tammikuussa 2009. TERVETULOA MUKAAN!!!
Valopilkkuja, elämän pieniä iloja, muistoja menneistä, haaveita huomisesta ja toiveita tulevasta. Kirjoittaja on 24-vuotias tyttönen, joka vuosi sitten kohtasi elämässään sen kaikkein lopullisimman. Blogissa hän kertoo elämänsä jälleenrakennustöistä sekä murisee maailmalle. Ennnen kaikkea blogissa etsitään valopilkkuja.
Nilkka murtui kesällä 2007 ja hoito ynnä toipuminen jatkuu yhä vuoden jälkeen. Nilkka-asioiden lisäksi blogissa on huomioita ja kirjoittelua muista tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista Belgiassa ja muualla.
Tässä blogissa käsitellään kaikki tärkeimmät asiat tai siis ainakin melkein tai ainakin jonkun mielestä. Silkkaa rehellistä tilitystä syvimpiä syövereitä unohtamatta.
Tasavertainen parisuhde, jossa toinen 161 cm ja toinen 198 cm. Oma pesä on vähitellen saatu rakennettua. Elämää rytmittävät nykyään Amalia- ja Urho-kotikissojen sekä pihapiirin oravien, lintujen ja rusakoiden tarkkailu. Sienestämään ja marjastamaankin on päästävä. Masennuksesta toipumista pohditaan ja tulevaisuudesta unelmoidaan, vaikka välillä vielä ahdistaakin.
Pykiatrisella osastolla sai pitää omaa läppäriä. Juttuni jatkuu siitä. Olen 27-vuotias, välillä tasapainoinenkin olento. Opiskelen, myös parissa tiedekunnassa, mutta etupäässä itseäni sekä muita. Ja tätä käsittämätöntä, jota elämäksi kutsutaan.
Minut (ilmeisesti) tönäistiin bussin alle Tampereen Itsenäisyydenkadulla viime lokakuussa. Käyn blogissani läpi onnettomuuden jälkeistä vuotta, se toimii siis terapiana. Olen myös Vihreiden kunnallisvaaliehdokas Tampereella ja kommentoin blogissani paikallista kunnallispolitiikkaa ja kokemuksiani ehdokkuudesta.
Näin toivutaan kesällä 2008 tehdystä polven eturistiside- ja kierukkatähystyksestä.
Alkoholistin aikuisen tyttären rimpuilua äidin pahaksi edennyttä sairautta vastaan. Taistelua mitättömyyttä ja häpeää vastaan.
Vastauksia ja kysymyksiä. Sitä se elämä on täynnä. Mutta missä on totuus? Onko kaikille jaettu samanlaiset kortit syntyessään vai voiko ihminen vain kulkea niin väärää polkua, että sairastuu?
