Joskus sitä löytää itsensä tilanteesta, jolloin huomaa, että kaikki on aivan hullusti, eikä mikään ole mennyt niinkuin Strömsössä. Tällaisella hetkellä saattaa käydä niin, että sitä vallan kyllästyy itseensä ja saattaa jopa mennä niin pitkälle, että toteaa tarvetta muutokseen. Minä olen nyt ylittänyt (vaiko suorastaan alittanut) tämän riman. Sain tarpeekseni. Olen 34. Olen sinkku. Minun täytyy pärjätä. Yksin. On asioita, jotka vaativat välitöntä huomiota. Aion käyttää tulevan vuoden niiden setvimiseen. Vuosi tuo mukanaan remonttia ja mielellään rakkautta.
Tämän blogin aiheena on elämä ja se, mitä sitten tehdään, kun kaikki ei sujukkaan, kuten Strömsössä. Niinkuin usein käy. Ainakin tässä huushollissa.