☆★ LoLLiePoP's ★☆
Kahden 17 vuotiaan tytön blogi, joista toinen (Emma) edustaa GYARUA ("haaady-gal") ja toinen (Milla) DECORAA("decora-gal"). Postataan yhdessä ja erikseen "gyaru-elämäntavasta" täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.
Avainsanaan kuuluu 63 blogia.
Kahden 17 vuotiaan tytön blogi, joista toinen (Emma) edustaa GYARUA ("haaady-gal") ja toinen (Milla) DECORAA("decora-gal"). Postataan yhdessä ja erikseen "gyaru-elämäntavasta" täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.
Tää blogi on kaikille niille, jotka ei elä täydellistä "kaikki aina hyvin" -elämää. Ei tunnelmointia, vaan realistinen tappion hyväksyminen. Blogi sisältää kuvia, punkkia, hardcorea, vegaaniruokahommia, eläinoikeushommia ja keikkajuttuja. Opiskelen Torniossa Yhteisöpedagogiksi ja soitan/huudan parissa bändissä. Epilepsia ja ahdistus. Musahommat täältä: http://www.myspace.com/mario3band Jatkossa myös metallista hardcorea nimellä: EYES WIDE OPEN
Mikan saunablog. Paljon kuvia, vähemmän tekstiä, enemmän aihetta. Sivusto sisältää törkeyksiä ja paljasta pintaa.
Anal Thunder -yhtye bloggaa, kun se on in.
Musiikkiaddiktoituneen monimutkaisen pikkuhipsterin musalöytöjä ja -tuomioita sekä keikkakokemuksia. Indie/Alternative/Electro/Brit-Rock/Folk/Punk
Musiikki, vaatteet, valokuvaus, lukeminen, ystävät ♥
Romppainen on postmodernin aikakauden sankari. Hänen seikkailunsa rakentuvat parhaiden bricolagen, intertekstuaalisuuden ja detournementin periaatteiden mukaan erilaisista campin, pulpin, undergroundin ja b-luokan dekkaritarinoiden semioottisista merkitsijöistä. Usein Romppaisen seikkailut kierrättävät mainstream-kulttuurin ja populaarikulttuurin merkityksiä takaisin täysin päinvastaisissa, ironisen leikittelevissä ja kapinallista merkityssisältöä alleviivaavissa muodoissa. Romppainen on anarkisti, hahmo jonka ei-subjektiivisuus alleviivaa postmodernia nihilismiä tavalla, joka on suorastaan post-situationistinen. Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen lisäksi lukijan on tunnettava Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta-teoriat ja laajalti myös kriittistä kulttuurintutkimusta, etunenässä Stuart Hallin identiteettiin liittyviä teorioita. Avantgardistisen, postmodernistis-marxilaisen populaarikulttuurin uudelleentulkinnan villeistä huijareista tahdommekin nostaa Romppaisen edeltäjäksi erityisesti Stewart Homen teokset pikemminkin kuin Raymond Chandlerin, sillä Romppainen kierrättää populaarikulttuurin ikoneja, konventioita, kliseitä ja symboleita tavalla, jota voitaisiin kuvailla korkeintaan postmodernin marxilaisuuden käsitteillä. Erityisesti voidaan korostaa Romppaisen muodostavan populaarikirjallisuuden kliseiselle vyöhykkeelle eräänlaista "tilapäistä autonomista vyöhykettä" juuri Hakim Beyn tarkoittamalla tavalla, samalla kun merkityksiä kierrätetään parhaiden situationististen perinteiden mukaisesti. Romppaisen antisubjekti kritisoi liberaalia feminismiä postgender-teorian näkökulmasta. Romppaiselle feminiinisten roolien uudelleenmäärittelyt eivät riitä; Romppainen tahtoo romuttaa kaikki gender-kategoriat. Sama tehdään kaikille genderille ja seksuaaliselle identiteetille perustuville rooleille. Romppainen romuttaa erilaiset kategoriat, yhtä hyvin patriarkaalisen kontekstin kuin erilaiset maskuliiniset, aggressiiviset hahmottamistavat. Deleuzen ja Guattarin diskurssissa Romppainen ei ainoastaan kritisoi fasistista paranoiaa vaan myös anarkistista skitsofreniaa. Romppainen on silta modernin ajan tarkasti määrittyneistä poliittis-sosiaalisis-psykoanalyyttisista identiteeteistä jälki-postmodernin aikakauden situoituihin identiteetteihin - kaikki tämä pulp-kirjallisuuden konventionaalisilla symboleilla ilmaistuna. Romppainen ei myöskään konstruoi yhteiskuntaluokkia Marxin merkityksessä vaan dekonstruoi yhteiskuntaluokkia kohti biologista anti-orgaanista individualistista ja molaarista epä-entiteettiä, eräänlaista halun koneiden joukkoa, joka yhdessä muodostaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisen sotakoneen. Underground on reinkarnoitunut jälkipostmoderniin aikakauteen retrogenressä, kaiken lisäksi ilman auteuria Bazinin teorian mielessä! Samalla Romppainen on näpäytys Foucaultin suuntaan - ei tarkkailla ja rangaista, vaan - esiintyä ja palkita, kenties anarkistisen hedonistisesti, ei niinkään representoiden vaan narsistisesti simuloiden... Tietenkin Baudrillardin simulaatiota radikaalisti hypertodellisuuden tyhjiössä situoiden, kieltäen roolinsa kulutushyödykkeenä ja kulttuurisena tuotteena. Kaiken kaikkiaan Romppainen merkitsee salapoliisikirjallisuuden genrelle samanlaista radikaalia uudistumista kuin Malcolm McLarenin Sex Pistols merkitsi rock-musiikin genrelle. Teos ei rinnastu tekijäänsä eikä tuotantokoneistoon vaan vastaanottajaan, josta tulee rikostoveri kerettiläiseen anti-rekuperaatioon alueella, jonka kulttuuriteollisuus on niin täydellisesti rekuperoinut. Lisäksi: Romppais-tarinoiden tekijää ei alleviivata, koska tekijyys on Roland Barthesin sanoin kuollut. Tekijän takana on vain intertekstuaalisuuden kulttuurinen alitajunta vai olisiko sanottava, hylättyjen merkitysten kaatopaikka, jossa etsivä Romppainen, epäsubjekti, antisankari ja tiedostamaton messias penkoo rakennuspalasia tarinaan, jonka tekijä on subjekti tekstissä, tekijä on lukija. Taide on kuollut, neroa ei ole, jumalaa on kuollut... Romppainen rakentuu tyhjien merkitsijöiden sanallisesta rihmastosta. Hakim Bey puhuu autonomisesta webistä vastakohtana uusliberaalis-fasistisen kulttuuriteollisuuden spektaakkelimaiselle netille. On selkeää, että internet-kyberavaruutta hyödyntäessään Romppainen hyödyntää informaatioteknologiaa nimenomaan webin, ei netin merkityksessä. 30-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavan etsivätarinan, 60/70-luvun radikaalin undergroundin ja alati kiihtyvän kyberpunkin postmodernistis-uusliberaalisen kulttuuriteollisuuden semioottisen hiukkaskiihdyttimen välitilassa sijaitsee etsivä Romppainen. Romppaisen lukijat dekonstruoivat kulttuurisia merkityksiä rekonstruoimalla ne; deterritorialisaatiota seuraa armoton reterritorialisaatio, mutta tällä kertaa semiosiksen tapahtumapaikan määrittää subjekti subjektina, ei subjekti kapitalistisen elimettömän ruumiin objektina. Semioottiset halun virrat virtaavat vapaana muodostaen paon viivoja ilman pelkoa kapitalistisesta rekuperaatiosta. Jean Genet, Raymond Chandler, Stewart Home, Hunter S. Thompson, Paavo Lipponen, kaikki nykytodellisuutta alleviivaavina kulttuurisen alitajunnan semioottisina merkkeinä... Mitä emme voisi kierrättää omien vieraantumattomien halujemme mukaisina vallankumouksellisiksi muunnettuina kulttuurisymboleina, mitä emme kierrättäisi?
Blogi musiikista. Ja musiikista. Ja musiikista. Ja ehkä jostain muusta. Ja musiikista.
Hiimu on vaatekauppa persoonallisille ihmisille. Kyllästyin siihen, ettei Suomesta saa muuta kuin ketjuvaatteita tai mustia goottivaatteita ja päätin korjata asian. Erityisesti kaikki hippihenkiset kukkaislapset, metsänhenget ja luonnonystävät löytänevät täältä unelmiensa vaatteita. Mukana kuitenkin myös hieman rankemman asenteen meininkiä jonkinlaisessa punk-hengessä. Welcome!
Alternative aesthetics. Blogi kokoaa yhteen kirjoittajan mielenkiintoisena pitämiä taiteilijoita, vaatesuunnittelijoita & kaikkea visuaalista shittiä.
Blogin täydeltä takkutukkaisen Tamperelaistytön höpinöitä. Pääteemoina elämöinti ja ilakointi, kuten syöminen, juominen ja metsässä hyppeleminen. Juttujen seasta löytyy tassunjälkiä, risuja ja männynkäpyjä, ekovegehömppäilyä, mekkoja, musiikkia, mietintöjä sekä paljon kuvitusta.
i'm your biggest fan i'll follow you until you love me...papa...papa...papa razzi.... fashion-danger-overdose-style-step into my world...
Painoton kellari, jossa hienostunut älyllisyys ja bakkanaalinen ilveily vetävät köyttä. Paikka jossa ei voi tehdä mitään väärin. Kulkukoiran ummehtunut ilma, joka tuoksuu halvalta kuohuviiniltä, on täynnä Zaumia, mielentakaista kieltä.
Tamperelaistuneen Oululaisen kantaaottava journali. Kirjoitan asioista kursailemattomasti. Laitan journaliini paljon kuvaentryjä, varsinkin eri tapahtumista. Tämä journal on enimmäkseen kavereille, mutta jonkin verran kirjoitan myös julkisesti.
Hoplà! viimaa vintiltä – todellisuusvakoilua vailla tarkempaa tolkkua – rationkuuntelua kanavien välistä – pöljien juttujen linnake, jossa tartutaan ihan vääriin asioihin, väännellään itsestäänselviä totuuxia, puhutaan asioista onnettomalla ajoituksella ja onnutaan logiikassa niin että sattuu – maagista errealismia
Mua vituttaa koko ajan ja mä pilaan aina kaiken. Tapahtunut tähän mennessä: aikansa slackeroituaan Helsinkiläinen tyttö muuttaa opiskelemaan mediatekniikkaa pohjois-Pohjanmaalle pikkukaupunkiin, joka tunnettaisiin varmasti takapajuisuudestaan ja sisäsiittoisuudestaan, jos se ylipäänsä tunnettaisiin. Siitä seuraa tutustuminen mitä hilpempään luokkaan ja suurkulutuksen rajan ylittävää alkoholinkäyttöä siinä seurassa.
Sivustaseuraajan kertomuksia jalkapallosta, musiikista, politiikasta ja elämästä
Vaihtoehtomusiikin ympärille keskittynyt musiikkiblogi. Kirjoittajana musiikkia elävä levynkeräilijä Helsingin Kalliosta.
Hyvä musiikin kuuntelemisen blogi. Kolmikymppinen mies kirjoittaa ja pohtii (välillä aika triviaalia) hyvää musaa.
