Luurankoja, salaisuuksia ja yksi kaappihomo
Luurankoja, salaisuuksia ja yksi kaappihomo. Mietteitä ja kyyneliä elämänpolulta.
Avainsanaan kuuluu 80 blogia.
Luurankoja, salaisuuksia ja yksi kaappihomo. Mietteitä ja kyyneliä elämänpolulta.
Yhden naisen ajatuksia elämästä, terveydestä ja sen puutteesta, peloista, iloista ja suruista.
Blogi kertoo mm. Magdalenamaman muutosprosessista parempaan ihmisyyteen sekä pelon nirhaamisesta.
Transnuoren elämää muutoksen polulla.
Pitkällä matkalla pelon, ahdistuksen, alakulon, ilon, surun, häpeän, riittämättömyyden, avun pyytämisen ja vastaanottamisen vaikeuden kanssa. Eksyksissä oman päänsä sisällä. Erään parikymppisen opiskelijan yritys löytää perille. Tai edes puoliväliin.
Yöllisiä ja päivisiä hetkiä, kun arki kohtaa masentuneen ihmisen. Pieniä huomioita.
Depressiivisen rajatilatyttösen seikkailut elämässä ja kuolemassa
Blogini kertoo elämästä ahdistuneisuushäiriön kanssa.
Kun syöpä muuttaa nuoren lapsiperheen elämän. Iloja ja suruja , rutinoita ja nauruja.
10-vuotiaana masentuneen, nyttemmin 19 vuoden ikään päässeen sekopään ajatuksia mustan hiekan uumenista ._______.
Tämä blogi on kertomus keski-ikäisestä naisesta, joka on narsistin tytär, joka on ollut avoliitossa, ja avioliitossa narsistinkanssa. Hän on kokenut lapsettomuuden, lapsettomuushoidot,hyperstimulaation, sekä niistä alkaneen lääkeriippuvuuden.
HelsinkiMission Nuorten Kriisipisteen blogi, jossa me jaamme maailmaamme, jotta sinäkin jakaisit omaasi. - Jaa maailmasi, et jää yksin -
Nuoren miehen kamppailua alkoholia vastaan.
Tätä blogia kirjottaa tyttö, joka on menettänyt hetkessä paljon, pelkää pimeää ja on joutunut uudelleen pohtimaan itsensä ja elämänsä merkitystä. Mutta on kuitenkin vain tyttö joka tykkää kirjastossa käymisestä, uusista t-paidoista, romanttisista elokuvista ja välillä huomaa, ettei olekaan oppinut niin paljoa.
olo on kuin eläimellä, en tiedä mistä johtuu, että pelkään joitain ihmisiä, suurin osa on heitä joiden kanssa minun on oltava 24/7. Ahdistaa ajatella palaamista tänne päivittäin, kun ei koskaan voi olla varma. Mistään. Olisipa minullakin sellainen koti, jossa minua kohdattaisiin sellaisena kuin olen..jossa voin olla se mitä olen. Mutta se taitaa jäädä vain haaveeksi. Minua ei ymmärretä, eikä minua ole ymmärretty..Olen aivan erilainen kuin muut. En ole kuin he, siksi minut leimataan "transuksi" tai vastaavaksi..Tiedän mitä olen ja mitä haluan olla, miellytti se muita tai ei. Silti, tuntuu etten riitä niihin asioihin mihin minun tulisi ja pitäisi riittää. Tarvitsen ja suorastaan janoan onnistumisen hetkiä ja tunteita..Vähitellen kaikki alkaa muistuttaa minua traumoista, joista olen saanut kärsiä. Ne ovat vaikeita asioita, niin vaikeita, ettei niistä puhuta kenenkä tahansa kanssa. Silti kuvittelen ja voin jopa nähdä itseni seisovan vuoren huipulla, vapaampana kuin koskaan!
Painajaismaassa asuu Tarinankertoja. Hän tietää kaikki painajaiset ja tuntee pelot.
Mitä ei omalla nimellään kenellekään tahdo kertoa. Kirjoituksia omien ajatusten tueksi ja narratiivin muodostamiseksi. Olen kuullut että narratiivi on hyvä asia.
Olen pieni ja itsepäinen Kissa, joka osaa tehdä mistä tahansa hyvin vaikeaa. Ihmettelen maailmaa terävin kissansilmin ja yritän oppia selättämään ahdistukseni sekä olemaan onnellinen.
Raiskatun tarina, paranemisprosessi ja terapia.
