Parahin Päiväkirja
Mietin, olen, elän. Haluan pohtia ja arvostaa omaa elämääni. Tämä hetki ja huominen. Haluni kulkea tietä pitkin, hiljaisena ja varmana. Uusi, uusi mieli. Onko näin? En tiedä varmasti, mutta uskon selviäväni tästä hetkestä kulkemalla eteenpäin, yksin tai yhdessä rakastamieni ihmisten kanssa. En tiedä mihin tieni johtaa. Mihin päädyn kun olen kulkenut tieni loppuun? Olen yksin ajatusteni kanssa. Minun täytyy pohtia sitä mitä haluan tältä hetkeltä ja huomiselta. Puran vain kaiken sisältäni, vuodatan ajatukseni paperille, joita ei enää ole päässäni. Kirjoitanko minä itse kaiken tämän? Kyllä! Jokaikinen sana, lause, jokaikinen ajatus on omani. Ne vain kumpuaa sisältäni, En ajattele vaan kirjoitan. Kirjoitan niin kuin tuntuu parhaalata. En mieti sanoja vaan kirjoitan niitä. Tästä hetkestä siirryn huomiseen vai siirrynkö ajasta ikuisuuteen? Tämä on tarinani alku vai onko se sittenkin loppu? Tämä blogi on tietynlainen kasvutarina. Omien ajatusten ylös laittoa. Ehkä ei mitään järkeä.
