Avainsanaan kuuluu 19 blogia.
Olen hieman epävarma olemassaolostani. Olenko, ja jos olen, miten olen? Onko olemassaoloni ylipäätään mahdollista?
Ihmettelen ja ihailen olemassaoloa. Kyseenalaistan kaiken, ajattelen vapaasti, valitsen vapaasti. Uskon rakkauden voittoon.
Tapahtumat ovat elämääni. Osa taaksejäänyttä. Löydän silti ne edestäni. Osa tulevaa. Tämä on minua. En voi irroittaa sitä, joten opettelen käsittelemään ja elämään näiden tapahtumien kanssa.
Hoplà! viimaa vintiltä – todellisuusvakoilua vailla tarkempaa tolkkua – rationkuuntelua kanavien välistä – pöljien juttujen linnake, jossa tartutaan ihan vääriin asioihin, väännellään itsestäänselviä totuuxia, puhutaan asioista onnettomalla ajoituksella ja onnutaan logiikassa niin että sattuu – maagista errealismia
Parikymppisen tytön elämää ja sekavaa päänsisältöä seurusteluun, ihmissuhteisiin ja niistä koituviin ongelmiin keskittyen. Lukemiseen suositellaan käytettävän mustaa huumoria. Toistaiseksi myös ajatuksia inttileskeydestä ja semmoisesta
oletko huomannut, kuinka helposti oikeastaan leijutkaan ? keijujen tuoksu saattaa kantautua sydämeesi kuudessatoista sekunnissa
Skitson hapatusta
Mietiskelyä ja päätelmiä olemassaolosta, sen tuskasta ja nautinnosta.
Tämä on erään kirjallisuudesta, musiikista ja taiteesta nauttivan landella asuvan nuoren ihmisen blogi hänen elämästään ja kokemuksistaan. Sisältää räiskyvää verbaliikkaa, omituista huumoria ja taiteellista kipuilua!
Kokonaisvaltainen hyvinvointi, Tasapaino & Onnellisuus... Puolimielen blogi on osa elinikäistä projektiani kehittyä ihmisenä, toteuttaa itseäni ja elää mahdollisimman onnellista elämää. Täällä on tilaa ajatuksille, oivalluksille, luovuudelle! Tervetuloa jakamaan kokemuksia ja onnen pilkahduksia!
Miksi olemme olemassa? SE, että olemme olemassa, on mielestäni maailmankaikkeuden ihmeellisin asia. SE, että emme tiedä, miksi olemme olemassa, on vähintäänkin yhtä jännittävä juttu. Auttakaa minua löytämään vastaus! Auttakaa itseänne löytämään vastaus!
Löysin tämän kuvakirjan 1920-luvun Islannista erään rantalaiturin päältä hieman tahriintuneena ja repeytyneenä. Sen on kirjoittanut ja kuvannut vuosisadan vaihteessa elänyt porvoolainen harrastajakuvaaja tarkoituksenaan opetella valokuvaamisen jalo taito. Laitan sen näytille, jotta muistamme miten jo kulunut aika vaikuttaa olemassaoloomme.
Pieni proosaprojekti
Kirjoittelen blogiin ajatuksia päästäni. En juurikaan suunnittele kirjoituksiani. En osaa pilkkusääntöjä. Yleissivistykseni on alhainen. Olen olemassa ja ihmettelen sitä.
