Aarteita
Aarteita ja vanhoja tavaroita muistoineen.
Avainsanaan kuuluu 20 blogia.
Aarteita ja vanhoja tavaroita muistoineen.
Tarinoita ja sattumuksia huumorilla höystettynä elämäni varelta. Fiktiota ja paljon muuta mielenkiintoista!
Olipa kerran pieni tyttö, joka eli pumpulissa auringonkukkametsässä, kunnes tajusi, että kaikki asiat ympärillä olivat valhetta. Hän etsi vastauksia, kunnes löysi niitä. Etsintämatkalla hän uupui, mutta parani. Hän jatkaa itsensä eheyttämistä tämän blogin sivuilla.
'Why limit yourself, you can do so much more'
Et löydä täältä kuvia tai muuta henkilökohtaista. Todennäköisesti et tulee lukemaan täällä kirjoituksia joissa kerron kuinka kivaa ja huoleton päivä on ollut. Täältä löydät tarinan, jonka kertoo elänyt ihminen. Ihminen joka näki paljon hyvää ja pahaa. Ihminen joka on ollut monessa liemessä. Tarina tulee kertomaan siitä kuinka minun elämä lähenee loppua. Tarinan tulee kertomaan kuinka syöpä tappaa elämän ja rakkauden. Kuinka rakkaat pettävät ja kuinka minä petän rakkaitani.
Tässä blogissa tarinaa, turinaa ja välillä rutinaakin meidän elämänympyröistä. Elämäämme värittää (=määrää aika pitkälti) mun sairastama crohnin tauti. Joten sen tiimoilta on tarinaa myös tässä. Kokkauksiakin, käsitöitä...vähän kaikkea mitä elämään kuuluu =)
Varovaista yritystä käydä läpi sitä, mitä joskus tapahtui. Sitä, mistä puhuminen tuntuu mahdottomalta. Sitä, mistä olisi helpompi vaieta.
Blogissa esitellään Kauniita Tarinoita pienin kuvin: lyhyitä matkoja historiaan rakennuksissa, esineissä ja ympäristössä.
Joskus sitä menee todella kovaa, edes tajuamatta sitä. Sitten kun sen tajuaa, sen käsittäminen ei ole helppoa. Tämä on minun tarinani, ajalta jolloin olin vartija. Hetkeltä, jolloin luulin eläväni unelmaa..
Jalat tukevasti ilmassa. Aikaisemmin nimellä Lähtölaskenta - Count down
Kynästä, joka on näppäimistö. Laidasta laitaan ja ainakin sen yli.
Kirpparilöytöjä, tuunaamista, päivän asuja, ajatuksia elämästä, ihanista asioista ja arjen pienistä ihmeistä... Listoja omalla asenteella jo vuodesta 1983. Tai ainakin melkein, sillä siitä lähtien tyttönen on listaillut elämäänsä, kunhan oppi kirjoittamaan...
Olen 16-vuotias tyttö turusta ja kirjoitan kaikesta, mitä mieleni silloin keksiikään, kun päätän avata tietokoneen ja kirjoittaa. Yritän postailla vähintään kaksi kertaa viikossa ja postauksissani en kerro päivästäni tavalliseen tapaan. Blogista ei siis löydy muotijuttuja, eikä pelkästään kuvia.
Maakuntafilosofi kulttuurionkologina
Nuori uusioperheen isä jauhaa neuroottisuudestaan ja elämästään.
Muistojen polulla...perheen koti on Wanhan Kaupan talossa Etelä-Pohjanmaalla. Meillä kerätään wanhoja esineitä, kierrellään kirpputoreilla, kuljetaan ja kuopsutetaan puutarhassa, kirjoitellaan mustekynällä, korttiaskarrellaan, tuunataan, sisustetaan, tykätään maalaisromantiikasta & Pienistä Maitokärryistä... Tervetuloa Muistojen polulle...
Elämää Etelä-Ranskassa. Perustin talooni kotimuseon vuonna 2000...
Salaisia ja unohtuneitakin kuvia - kera pienten ajatusten ja muistojen.
Valopilkkuja, elämän pieniä iloja, muistoja menneistä, haaveita huomisesta ja toiveita tulevasta. Kirjoittaja on 24-vuotias tyttönen, joka vuosi sitten kohtasi elämässään sen kaikkein lopullisimman. Blogissa hän kertoo elämänsä jälleenrakennustöistä sekä murisee maailmalle. Ennnen kaikkea blogissa etsitään valopilkkuja.
Vanha näyttelijä äkkäsi blogisysteemit ja ryhtyi kokeilemaan. Pistää talteen mennyttä ja nykyistä, totta ja tarua, iloa ja murhetta :)
