Mieleni vuoristorata
Epävakaan epätasaista juoksua pururadoilla ja tuskailua elämästä ja sen puutteesta. Painon pudotusta, itkua, painetta ja harhaa.
Avainsanaan kuuluu 245 blogia.
Epävakaan epätasaista juoksua pururadoilla ja tuskailua elämästä ja sen puutteesta. Painon pudotusta, itkua, painetta ja harhaa.
Opiskelija taistelee lapsuuden mörköjä vastaan tukiviidakossa. Apuna psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti. VAROITUS! TÄMÄN BLOGIN SISÄLTÖ ON OSIN JÄRKYTTÄVÄÄ. TÄTÄ BLOGIA EI OLE TARKOITETTU LAPSILLE. JOS ET HALUA LUKEA INSESTISTÄ, ÄLÄ LUE TÄTÄ BLOGIA.
Blogissa pohdin mielenterveyteen liittyviä asioita, puheeksiottamisen, ennalta ehkäisyn ja puuttumisen kontekstissa. Käyn läpi mielenterveyshäiriöitä ja pohdin riskejä. Minua kiinnostaa vuorovaikutus ja vallan käsitteet mielenterveyden näkökulmasta.
Masennus, mielenterveysongelmista kuntoutunut työhön palaaja kehittämässä työtoimintojen kuntoutusmallia käyttämällä omaa kokemustietoani matkastani ongelmista hyvinvointiin... tä? voiko masennuksesta parantua ja palata töihin??
Maailma tuntuu niin.. väärältä... something has gone terribly wrong... en enää tajua sitä. Ihmisen ahneus, periaateettomuus, julmuus ja valheellisuus. motto: kunnes tiedän mikä on elämän tarkoitus, en suostu elämään.
Nuoren naisen kamppailua BEDiä ja jossakin määrin bulimiaa vastaan. Sisältää myös ruoka- ja liikuntapäiväkirjan.
Matkalla ehjempään minuuteen. Taustalla vuosien psykiatriset hoidot ja terapia, syömishäiriöitä, masennusta, itsetuhoisuutta, pakko-oireita, suorittamista, toistuvia loppuunpalamisia, päihteiden väärinkäyttöä, epävakaita ja vaativia persoonallisuuspiirteitä ja viimeisimpänä - vihdoin - todettu dissosiaatiohäiriö. Elämä ei ole kuitenkaan ollut pelkkää kurjuutta ja kärsimystä, vaan sitä on aina vienyt eteenpäin pärjäävä, iloinen ja elämänhaluinen, traumoista tietämätön näennäisen normaali "minä". Se "minä" ei kuitenkaan ole ollut kokonainen, ja dissosioidut persoonallisuuden osat ovat vasta hiljattain alkaneet pyrkiä tietoisuuteen. Minä aion - me aiomme - selvitä.
Mikä sattuu? Ahdistus, masennus, syömisongelmat, lihominen, työkiireet, koulukiireet, parisuhde ongelmineen. Kehen sattuu? Nuoreen naiseen joka ei ajoittain löydä itseään. Miksi sattuu? Tule ja selvitä, kiitos. Sattuuko? Ei onneksi ihan aina, täytyy jaksaa juhliakin. Miten sattuu. Minä tässä.
Blogi sisältää ihmettelyä maailmanmenosta pilke silmäkulmassa ja painavaa asiaa masennuksesta.
Päivisin kuljen pitkin metsiä koirien kanssa tai myllään puutarhassa, öisin kaitsen dementikkoja pienessä hoitokodissa. Mukana kulkevat tytär, Tampereella, Poika, tähtenä, kaukana, poissa. Isäntä, vielä vuosienkin jälkeen eri osoitteessa.
Murtuneet kertoo tytöstä ja pojasta. Murtuneet kertoo pojasta, joka 19-vuotiaana löysi tytön, rakastui, meni kihloihin ja vietti arkea tytön kanssa monta vuotta. Sitten tuli kesä, jolloin mies, joka pojasta oli kasvanut, sai kuulla että tyttö oli löytänyt toisen. Tyttö jätti pojan ja lähti sen toisen matkaan. Se toinen oli Miehen parhaita kavereita. Muutaman viikon päästä Mies tapasi naisen, johon rakastui.Aikaa kului, mutta arvet jäivät jäljelle. Arvet eivät umpeuteneet, syntyi masennus. Syntyi työuupumus. Masennus ja työuupumus kulkevat vieläkin matkassa. Masennus syöttää Miehen suuhun sanoja, joilla Mies loukkaa naista lähes päivittäin. Masennus saa miehen nukkumaan vuorokausia läpeensä. Nainen on yksinäinen, loukattu, murtunut. Murtuneet on tarina masentuneesta Miehestä ja tämän kumppanista. Tarinan kertojana toimii Nainen.
Erään neidin taistelu itsensä kanssaan.
Muusitoukat ovat kolme kriittistä nuorta naista, jotka kokkaavat eksperimentaalisesti mutta helposti toteutettavasti. Joku uskookin, toinen ei, mutta kaikkia yhdistää sateenkaareva queer-identiteetti sekä jonkinlainen mielenterveydellinen poteminen.
seitsemän vuoden syömishäiriöhelvetin jälkeen kohti kauniimpaa elämää
Vaateliikettä perustamassa oleva 21-vuotias neitokainen Tampereelta. Intohimojani ovat hullu GoGolla urheileminen, tanssi, ruoka ja muoti.
Tarina on pitkä kuten matkakin. Minun on kuitenkin kerrottava Mellan tarinaa, hengitettävä vielä tovi, sillä tähän tosikertomukseen lukeutuu liuta tapahtumia ja tekoja, joita en ole missään voinut tuoda esille. Jos nostaisin kissan pöydälle, laulaisin vain itseni syvemmälle tähän suohon.. menettäisin viimeisetkin rippeet elämästä ja siinä samalla laukaisisin pommin, jonka sirpaleet epäoikeutetusti leviäisivät veitsen terävinä; tuhoten, tappaen.
Blogissa kuvaan pakkomielteistä laihduttamistani.
