Bleached footprints
Tiedätkö tunteen, kun upottaa varpaat hiekkaan ja ilma tuoksuu karusellille, eikä mikään tunnu miltään?
Avainsanaan kuuluu 754 blogia.
Tiedätkö tunteen, kun upottaa varpaat hiekkaan ja ilma tuoksuu karusellille, eikä mikään tunnu miltään?
Erään masentuneen ja ahmimishäiriöisen, mutta ah niin hauskan naisen matka halki psykoterapian -ja elämän.
Itsensä kadottaja, peili-illuusio: depersonalisaatio. Pseudoelitistinen. Vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja antropofobia. Epäilty Aspergerin syndrooma. Keväällä 2011 valmistunut ylioppilas.
Asiaa koulukiusaamisesta, syrjäytymisestä ja psykiatriakoneiston uhriksi joutumisesta. Blogin kirjoittaja, Nynny Nyhverö, on 35-vuotias teinipoika, entinen kiltti älykkö, joka joutui kokemaan 13 vuotta raakaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa koulukiusaamisen ja psykiatrisen hoidon muodossa. Kirjoittajalle tämä yhteiskunta lakeineen ja ihmisoikeuksineen on surkea vitsi. Nyt loppui lässytys. OIKEUTTA KOULUKIUSATUILLE !
-95 syntynyt tyttö, joka asuu viikot Joensuussa ja viikonloput yleensä Enonkoskella ja joka kirjoittaa tänne kaikkea maan ja taivaan väliltä omasta elämästään ja kaikesta muustakin. Blogiteksteissä tulee varmaan olemaan aika paljon angsti kuvia ja kuvia ittestäni, kannattaa varautua.
16 vuotiaan uskovaisen tytön elämää Etelä-Suomesta. Arkipäivään kuuluu lääkeriippuvuus sekä taistelu masennusta vastaan.
Omaksi kurjuudeksi kirjoiteltu päiväkirja elämän auvosta psykoosin rajamailla. Mukana hajatelmia kaikesta turhasta, ja unohduksia kaikestä tärkeästä. Paljon lageria ja schlagereita, sekä kemikaaleja. Yksinäinen, tylsistynyt ja masentunut ameeba kertoo elämättömyydestään.
Liian suuren tytön elämää bulimian ja ihmissotkujen kanssa. Tämä tyttö haluaa siivet selkäänsä ja lentää parempaan paikkaan.
Kun olin pieni, minulla oli valkoinen iso hiekkaranta, sinne pakenin maailmalta. Kun olin yksinäinen, olin siellä. Sitten masennuin, rantani hiekka muuttui mustaksi. Ei sieltä enää löydä tietä niin helposti ulos. Joskus kun sekoan, rantani täyttyy hirviöistä, jääkaapista ja vaaoista. Ranta on kuin mieleni, tummunut, sekava ja täynnä hirviöitä. Saisimpa vielä joskus edes osan valkoisesta rannastani takaisin..
Se on rehellistä tekstiä nyt. Näinä päivinä joka toisella ihmisellä on blogi. Jokaisella on jokin keino kertoa maailmalle ”kuka minä olen”. Minä olen sellainen ihminen, joka helpommin menee piiloon kuin kertoo sen, vaikka sydämessäni taistelen lakkaamatta rohkeuden puolesta. Tämä ei ole valitusvirsi. Tämä on laulu vapaudelle.
Kirjoittajan elämää, kirjoituksia ja pohdintaa. Elämää vauhdittavat kolme lasta ja karvainen katras erilaisia lemmikkejä.
Sattuu usein, harvemmin tapahtuu.
olen kuullut ihmisistä, jotka väittävät "väliltämme puuttuu silta"/ olen havainnoinut eri taajuuksia/ kuunnellut epävireistä keskustelua/ entä jos kaikki on sisäpuolella/ miten löydän puuttuvan osan
25-vuotiaan naisen mietteitä sairaasta ja terveestä syömisestä,sekä laihduttamisesta,lihomisesta&syömishäiriöistä.Tällä hetkellä menossa(toivottavasti) elämän viimeinen laihdutusrupeama.
Kun ei ole ketään kelle purkaa mieltään, puretaan tänne. Ei näitä kukaan haluaisi kuullakaan.
Blogi kertoo 16-vuotiaasta lukiolaisesta, joka haluaisi olla pienempi kun mitä on.
Nuoren naisen elämää vaikean masennuksen ja ahdistuksen keskellä. Kuka sanoi, että elämän pitäisi olla hauskaa.
Minä olen valokuvia, hitaasti luettuja kirjoja ja ihan vähän masennusta. Minä olen linssin vääristymiä ja vähitelle itseään syövää yksinäisyyttä.
