Synkkä Papu
Elämää työuupumuksen ja masennuksen jälkitilassa. Pieniä ilon- ja surunaiheita sanoin ja kuvin.
Avainsanaan kuuluu 814 blogia.
Elämää työuupumuksen ja masennuksen jälkitilassa. Pieniä ilon- ja surunaiheita sanoin ja kuvin.
Voi ei.
rikkoutunut keski-ikäinen kerää elämänsä palasia kasaan ja kirjoittaa siitä, mikä on sydäntä lähellä, välillä kuivalla huumorilla ja sarkasmillakin
Se tyttö, joka nukkuu kissojen ja pehmo-Ihaan kanssa ja yrittää taistella tiensä takaisin raiteille.
Järkeilyä minun elämästä, syömishäiriötäkö? Ajatuksia arjesta. Painonpudotusta ja masennusta,todellisuutta vai ei. Päiväkirja. Positiivisuutta siinä välissä. Apua ehkä sinullekkin. tule, jaa kanssani
Pykiatrisella osastolla sai pitää omaa läppäriä. Juttuni jatkuu siitä. Olen 27-vuotias, välillä tasapainoinenkin olento. Opiskelen, myös parissa tiedekunnassa, mutta etupäässä itseäni sekä muita. Ja tätä käsittämätöntä, jota elämäksi kutsutaan.
Elämisen vaikeutta, jonkinlaista syömishäiröilyä, kaiken pohdiskelua. Harvinaisia onnellisiakin hetkiä! Päivittyy joka päivä ainakin kerran.
osin melko synkkääkin tekstiä, aiheina masennus, alkoholismi, angsti, ihan vaan elämä. (ex?)alkoholistin pikkuteinityttären valitusta elämänsä kurjuudesta päivä kerrallaan. tervetuloa viiltämään ranteet auki - tämä on vendettan oma särkynyt lasimaailma.
Omat kipukivensä ylittänyt tyttö yrittää päästä taas jaloilleen, vaikka omat voimat ovat loppuneet jo ajat sitten.
20-vuotiaan syömishäiriöisen tytön elämää. Ikuista yritystä laihduttaa. Toiveena on että kuitenkin joskus parantuisin.
- pussi sipsejä ja sen jälkeen suklaalevy - kokonainen pizza vartissa - 7 leipää normaalin ruoan lisäksi - puoli kiloa karkkia jälkkäriksi.. - Jne jne jne... "vieläkin vois syyä" 25v. BED:in kanssa kamppaileva tyttö, joka haluaa parantua, mutta ei ole toistaiseksi vielä löytänyt keinoa.
18 vuotias ikipentu kirjoittelee elämästään johon kuuluu musiikki/laulaminen, pelaaminen, kaikki tyttömäinen ja kimalteleva. Aasialainen musiikki ja katumuoti on lähellä sydäntäni.
Sarjakuvablogi, joka on päiväkirjamaisuudesta siirtynyt enemmän esittelemään sarjakuvaani "Saurus Zanssonin Huono Elämä". Laatusarjakuvaa.
17-vuotias tyttö, joka on lopen uupunut taistelemaan yhteiskuntaa, sosiaali-, ja terveyshuoltoa ja suurimpana vihollisena, itseään vastaan. Vakava masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, kaikki mahdolliset syömishäiröt, itsetuhoisuus. Osakseen takana, osakseen paikalla, osakseen varmasti myös tulevaisuudessa. Somaattinen sairaalahoito, psykiatrinen sairaalahoito, suljettu osasto, laitoshoidot, avo-hoito, perhetyö. Ylisuorittaja, perfektionisti, itsensä etsijä. Ammentaa voimaa kirjoista, musiikista, perheestä, uskosta, kengistä, muodista ja gourmeekokkauksesta. Elämää, purkautumista, valokuvia, aforismeja. Melodramatiikkaa ja hömppää.
Henkilön Milla Esther Rae tajunnanvirtaa valokuvilla ihanasta (Hippi Indie Hipster) tyylistäni ajoittain.
Parikymppinen ukko kirjoittelee omasta elämästään juuri niin kuin itse haluaa. Neljän lapsen iskä, yhden miehen aviopuoliso sekä kaninomistaja. Sairausmerkintänä papereissa skitsofrenia ja kivikkoinen syömishäiriöpolku löytyy myös historiasta.
Poika syömisen ja syömättömyyden ikuisessa kierteessä. Sisään, ulos, mutta henki ei kulje. Liian nuori kuolemaan, liian vanha jaksamaan tätä kauaa.
Ihmismieli on ihmeellinen, kaunis ja hauras. Lapsuuden aikaiset kokemukset seuraavat meitä läpi elämämme. Joskus lapsen mieli ei pysty käsittelemään kaikkea tapahtunutta, vaan sirpaloituu ja kätkee kokemukset syvälle mielen pimeimpiin kolkkiin. Kunnes on sirpaleiden aika puhua. HUOM! Tämä blogi ei sovellu lapsille. Jos et halua lukea traumoista tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä, JÄTÄ TÄMÄ BLOGI LUKEMATTA.
Seitsemän henkisen uusperheen elämää jenkkiautojen ympärillä. Lemmikeistä, virkkaamisesta, neulomisesta, leipomisesta, Rock ´n Roll musiikista.
