Tummaa purppuraa
Hiuskarvan verran yli 3-kymppinen oman elämänsä sankaritar haaveilee vimmatusti vauvasta ja omakotitalosta. Kumpi tipahtaa syliin ensin, rakkauden hedelmä vai unelmakämppä?
Avainsanaan kuuluu 53 blogia.
Hiuskarvan verran yli 3-kymppinen oman elämänsä sankaritar haaveilee vimmatusti vauvasta ja omakotitalosta. Kumpi tipahtaa syliin ensin, rakkauden hedelmä vai unelmakämppä?
Tiedättekö sen jatkuvan riittämättömyyden tunteen? Sitä kuvittelee tekevänsä kaikkensa mutta aika loppuu aina kesken eikä mikään valmistu. Ja se riemuntunne, kun vihdoin joku pitkään roikkunut projekti onkin oikeasti valmis. Tai se ahdistus, kun tietää ettei työ tule valmiiksi ja lopettaa yrittämisen. En usko olevani yksin miettiessäni lapsentekoa, opiskelua ja omituisia pikkuasioita, joihin elämässä törmää. Kun yhtäkkiä sukkahousut ei mahdukaan päälle, onko ne kutistuneet pesussa vai onko tämä merkki parista lisäkilosta?
Kirjoituksia naisparin perheen perustamisesta - sen vaikeudesta ja ihanuudesta!
Tasapainoilua arjen pienten sekä suurten ilojen ja surujen keskellä. Päällimmäisenä blogin perustamiseen johtaneena ajatuksena on toive omasta lapsesta. Haave on nyt askeleen lähempänä toteutumista, laskettu aika on lokakuussa 2012. Tänne on tarkoitus purkaa kaikki mielessä vellova. Se, mitä ei voi tai tohdi huutaa ääneen. Kirjoittajana kolmeakymppiä lähestyvä Kahlaajatyttö.
Ajatuksia sairaanhoitajan elämästä, pään sekoittavasta vauvakuumeesta ja siitä, kun haikara ei pysähdy kohdalle.
Olen tänään 8.4.2010 saanut tietää, että olen raskaana ja 42-vuotias. Lahjoitettu munasolu siis lähti kehittymään. Nyt vain yritetään elää päivä kerrallaan.
Lisää lapsettomuushoitoja? Aloittaako adoptioprosessi? Vai olisimmeko sittenkin vain kahden? 38-vuotias nainen on syli tyhjänä, mutta sydän täynnä. Perheeseen kuuluvat mies, eli Vyötiäinen, ja kaksi pikkukoiraa Tiuhti ja Viuhti. Sijainti jossain Ruuhka-Suomessa. :)
Reilu 3-kymppisen pohdintaa siitä, haluaako lapsia ylipäänsä, myöhemmin tai juuri nyt, miten se vaikuttaa elämään ja ympäristöön, sekä meneillään olevien lapsettomuustutkimusten läpikäyntiä ja niiden tulosten spekulointia.
Kokemuksia, faktaa ja pohdintoja lapsettomuushoidoista.
"Oikeassa elämässä" tien valoisammalla puolella pysyttelevä, varjoihin katselija tuskailee elämänsä isoimman kriisin edessä ja yrittää purkaa tunteensa blogiin ympärillä olevien ihmisten sijaan. Lapsettomuusahdistusta ja -ahdinkoa monen vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen. Edessä on ehkä iso valinta, jos hoidot lopultakin jäävät tuloksettomiksi - perheen voi saada muullakin tapaa kuin synnyttämällä, mutta onko se meidän tapa? Julkisen puolen hoitoja on jäljellä kaksi - jouluna 2011 ja viimeinen- ehkä juhannuksena 2012.
34-vuotias espoolainen nainen kirjoittaa hauskasti (muiden mielestä ehkä vain oudosti) toiveista ja käytännön toimista: haaveissa siintää esikoinen. Mukana satunnaisia observaatioita yleensä elämästä, sekä sen vierestä.
Alle kolmekymppinen Tuulinen ihmettelee elämää ja sen yllätyksellisyyttä. Mielessä pyörii - välillä liikaakin - lapsettomuus, mutta se on kuitenkin vain yksi osa elämää.
Weigh me up! on kaksikymmentäkolmevuotiaan naisen laihdutusblogi. Aluksi painoa pudotettiin sairaalan ENE-ryhmässä. Laihdutuksen lisäksi blogissa vilahtelee varmasti ajatuksia lapsettomuudesta.
Pulliainen (nykyään Rva.Makkonen) ja Makkonen. Kahdenkympin puolivälin ylittänyt melkeen kolmekymmentä muttei kuitenkaan paluumuuttajapariskunta, jonka pulleampi osapuoli pohtii tässä blogissa maailman menoa. Lapsettomuutta, hoitoja, adoptiohaaveita, vaihdevuosioireita, kiukuttelua ja rypemistä. Välillä jopa huumorilla maustettuna.
Tässä blogissa me, suomalais-saksalainen aviopari, kirjoitamme kokemuksistamme ja tuntemuksistamme odottaessamme ivf-hoidon alkamista, hoidon aikana ja pian myös raskausaikana (kuten me optimistisina olemme kaavailleet). Suomalaisen äänen takana on Vaimo (s. 1978) ja saksalaisen äänen takana Mies (s. 1971). Munanjohtimet poistettiin Vaimolta tammikuussa 2012, jonka jälkeen suunta on ollut ivf-hoitoon.
