Uusivirta
Uusivirran blogi tarttuu ajankohtaisiin haasteisiin ajan vaatimalla nöyryydellä. Blogissa tuodaan raikkaasti esiin ajatuksia, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä.
Avainsanaan kuuluu 133 blogia.
Uusivirran blogi tarttuu ajankohtaisiin haasteisiin ajan vaatimalla nöyryydellä. Blogissa tuodaan raikkaasti esiin ajatuksia, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä.
Tuntemuksia lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen pitkällä tiellä. Mitä tule vastaan ja mihin tämä kaikki päättyy?
Kolmekymppinen pariskunta sai tylyn tuomion lapsettomuushoidoista. Seuraava askel on adoptio, johon lähdemme odottavin mielin. Kysymyksiä herää varmasti matkan varrella, mutta vastauksiakin kysymyksiin toivottavasti tulee. Entä miten parisuhde voi odotuksen aikana? Voiko odotusta "unohtaa" ja elää samalla normaalia elämää? Se nähdään! :)
Lapsettomuuden ja hormonihoitojen päätteeksi saimme luomuplussan. Keskenmenoja taustalla ja paniikki nostaa päätään nytkin. Mitä jos tämäkin viedään meiltä pois? Pidän blogin avulla raskauspäiväkirjaa ja puran tuntojani. Ehkä löydän myös samassa tilanteessa olevia lukijoita?
Pieniä iloja ja suuria suruja 34-vuotiaan lapsettoman naisen arjessa.
Raskaana lapsettomuushoitojen ja keskenmenojen jälkeen.
Weigh me up! on kaksikymmentäkolmevuotiaan naisen laihdutusblogi. Aluksi painoa pudotettiin sairaalan ENE-ryhmässä. Laihdutuksen lisäksi blogissa vilahtelee varmasti ajatuksia lapsettomuudesta.
Lihava ja lapseton. Syitä ja seuraamuksia. Tuntemuksia, ajatuksia, kokemuksia. Pahan olon purkua.
Julkaisukelvottomia ajatuksia vanhemmuudesta, äitiydestä, perheestä ja elämästä.
Monen vuoden epäonnistumiset on nyt selätetty ja perheeseemme syntyi ihana tyttölapsi Olivia 28.2.2010. Mitä hän tuo arkeen muutakin kuin nukkumista, syömistä ja vaipan vaihtoa. Tuoreen äidin ajatuksia uuden elämän kynnyksellä.
Olen tänään 8.4.2010 saanut tietää, että olen raskaana ja 42-vuotias. Lahjoitettu munasolu siis lähti kehittymään. Nyt vain yritetään elää päivä kerrallaan.
Blogi sekundaarisesta lapsettomuudesta. Lapsettomuushoidoista.
Sarjakuvia lapsettomuudesta sen kokeneille ja sitä sivusta seuraaville. Sisältövaroitus: ei aina niin kauheen ruusuista...
Aina löytyy joku, jonka tarina on pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista. Tervetuloa peremmälle.
Kolmekymmentävuotta elämää takana. Vihdoin olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja jonka kanssa haluan lapsia, tai ainakin lapsen. Oman. Biologisen. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut, niin kuin toivoin, ehkä ennemmin niin kuin pelkäsin. Mitään selvää syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Kauanko vielä pitää odottaa? Tuleeko minusta ikinä äitiä?
