Kilpikonnan kuoren alla
Nainen, joka ei mitään muuta haluaisi niin paljon kuin lapsen, mutta joskus tie lapselliseksi on turhan mutkainen ja pitkä. Kirjoituksissani mietin pääosin elämää lapsettomana, adoptiota, terveyttä ja ihmissuhteita.
Avainsanaan kuuluu 140 blogia.
Nainen, joka ei mitään muuta haluaisi niin paljon kuin lapsen, mutta joskus tie lapselliseksi on turhan mutkainen ja pitkä. Kirjoituksissani mietin pääosin elämää lapsettomana, adoptiota, terveyttä ja ihmissuhteita.
Lapsettomuuteen, IFV-hoitoihin ja näihin teemoihin ja niistä aiheutuviin tunteisiin keskittyvä päiväkirjamainen pohdiskelupaikka.
Tämä blogi on kertomus keski-ikäisestä naisesta, joka on narsistin tytär, joka on ollut avoliitossa, ja avioliitossa narsistinkanssa. Hän on kokenut lapsettomuuden, lapsettomuushoidot,hyperstimulaation, sekä niistä alkaneen lääkeriippuvuuden.
Muumiäiti ja Muumi-isi haaveilevat Muumilapsosesta. Eli esikoista kaipaillaan tyhjään syliin. Ongelmia lapsen saamisessa.
Aina löytyy joku, jonka tarina on pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista. Tervetuloa peremmälle.
Julkaisukelvottomia ajatuksia vanhemmuudesta, äitiydestä, perheestä ja elämästä.
Lapsettomuuden ja hormonihoitojen päätteeksi saimme luomuplussan. Keskenmenoja taustalla ja paniikki nostaa päätään nytkin. Mitä jos tämäkin viedään meiltä pois? Pidän blogin avulla raskauspäiväkirjaa ja puran tuntojani. Ehkä löydän myös samassa tilanteessa olevia lukijoita?
Kolmikymppisen naisen matka äidiksi alkaen ensimmäisistä lapsettomuushoidoista päättyen toivottavasti vauva-arkeen. Kuukautiskiertojen ja aamulämpöjen spekuloinnin lisäksi ihan vaan arkea ja välillä vähän juhlaakin.
Millainen tulee äidistä, kun lapsen saaminen edellyttää valkotakkisten apua ja vie vuosia?
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Kun lapsia ei saada, vaan niitä tehdään. Loppujen lopuksi on olemassa vain [i]erilaisia[/i] perheitä.
Odotuksen odotus lopulta palkittiin ja nyt yksiö on vuokralla. Määräaikainen sopimus 9.12 asti tai niin kauan kuin vuokralainen viihtyy. Matka raskauden ihmeellisessä maailmassa alkakoon.
Hösten 2007 blev jag äntligen mamma till P, född i Thailand. En blogg om adoption och familjeliv i Finland.
Kuvia kokoelmistani (pingviinit, volkkarit, polkupyörät yms.), kätteni tuotoksista mm. onnittelukortit (jos on aikaa askarteluun), tekstiä adoptioprosessista, yksinäisyydestä ja tyhjyyden täyttämistä tavaralla.
Hiuskarvan verran yli 3-kymppinen oman elämänsä sankaritar haaveilee vimmatusti vauvasta ja omakotitalosta. Kumpi tipahtaa syliin ensin, rakkauden hedelmä vai unelmakämppä?
Kolmekymmentävuotta elämää takana. Vihdoin olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja jonka kanssa haluan lapsia, tai ainakin lapsen. Oman. Biologisen. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut, niin kuin toivoin, ehkä ennemmin niin kuin pelkäsin. Mitään selvää syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Kauanko vielä pitää odottaa? Tuleeko minusta ikinä äitiä?
Lihava ja lapseton. Syitä ja seuraamuksia. Tuntemuksia, ajatuksia, kokemuksia. Pahan olon purkua.
"Terapiaosastolta päivää!" Terapeuttina ent. lapseton, nyk. lapsellinen, itsekin terapian tarpeessa. Diagnoosi: Krooninen Murphy(n laki)-oireyhtymä. Kaikki muu on akuuttia.
Kolmekymppisen naisen vauvahaaveet vaihtuivat pelkoon lapsettomaksi jäämisestä. Ajatuksia lapsettomuudesta ja toiveita omasta lapsesta, järjellä ja sydämellä, fiiliksestä riippuen pateettisuuden tai huumorin kyllästäminä.
Tasapainoilua arjen pienten sekä suurten ilojen ja surujen keskellä. Päällimmäisenä blogin perustamiseen johtaneena ajatuksena on toive omasta lapsesta. Haave on nyt askeleen lähempänä toteutumista, laskettu aika on lokakuussa 2012. Tänne on tarkoitus purkaa kaikki mielessä vellova. Se, mitä ei voi tai tohdi huutaa ääneen. Kirjoittajana kolmeakymppiä lähestyvä Kahlaajatyttö.
