Avainsanaan kuuluu 12 blogia.
Ranskaan jumiutunut vielänuori naisihminen bloggaa elämästään, ihmettelee patonginpurijoita, juo olutta ja punaviiniä, integroituu... tai sitten ei. Blogissa ei ole päätä saati häntää, lampaanvilloja saattaa löytyä. Kuvablogi se ei ole, muotiblogi se ei osaa olla ja käsityöblogiksi se ei halua. Olkoon siis ihan tavallinen soppa jokapäiväisistä aineksista.
Olen ollut lapsuudestani asti kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä, ja lukenut Lorenzini, Morrisini, Thomasini, Durrellini sun muut moneen kertaan. Varsinkin Konrad Lorenzin tapa kuvata eläinten tekemisiä on vedonnut minuun, vaikka välillä tulkinnat tuntuvat olevan kovin kaukaa haettuja hänelläkin. Olen pyrkinyt tekemään rajoitetusti tulkintoja ja kertomaan lähinnä sen mitä olen nähnyt, yrittäen jättää selittelyt mahdollisimman suurelta osin pois. Satunnaisesti syyt vaikuttavat kuitenkin sen verran selviltä, että niiden mainitseminen tuntuu mahdolliselta, ja toivonkin että näissä kohdissa olen onnistunut ymmärtämään eläinten ajatuskulkua mahdollisimman oikein. Kun kotoa löytyy kokonainen eläinkunta, ja sille antaa tarpeeksi tilaa olla ja elää omanlaista elämäänsä, ovat hauskat tapahtumat jokapäiväisiä. Toisaalta myös harmittavia asioita tapahtuu tavallista useammin, astioita särkyy, tapetit repeilevät, vaatteisiin tulee reikiä ja onpa sellainenkin harmi tapahtunut, että lampaat söivät lukion päästötodistukseni, ylioppilastodistukseni ja pääosan työtodistuksistani. Mutta kaikkeen tottuu, elämän tosiasiat asettuvat kummasti paikoilleen ja harmeillekin oppii nauramaan, kun eläimet eivät anna edes kiukutella rauhassa. Tämän blogin tapahtumat ovat kokoelma kahdenkymmenen vuoden ajalta, tapahtumia jotka ovat osaltaan muovanneet elämäntapaani ja kiinnostuksiani nykyiseen muotoonsa, ja jotka saattavat auttaa myös muita näkemään eläinten mielenkiintoisuutta ja kykyjä, joiden olemassaolo välillä yllättää laajallakin kokemuksella varustetun lemmikkiharrastajan. Toivonkin, että olen osannut antaa eläimilleni edes melkein yhtä paljon kuin ne ovat antaneet minulle.
Mieli on musta, kuvia paikallaan olosta ja liikkumisesta, matkoja. Kaikki tiettömät suotkin vievät sinne.
Sekalaista virkkausta ja neulontaa kouluunpyrkimisen lomassa hieman päälle kaksikymppisen tytön kertomana..:)
Tavoitteena noin 101 lammasta. Creative Commons -lisensioitu kuvablogi.
Blogi islantilaisuudesta ja siita, millaista elama saarivaltiossa oikeasti on.
Joku oma pienimuotoinen kirjaräpellys nuoruudesta
Lampurin lampaista ja käsitöistä
Elämää lampaiden ja käsitöiden parissa. Vanhan talon remonttia ja luomuviljelyä.
Rauhallinen ja pikkutarkka työ vaatii suurieleiset huvit.
Lauma sosiaalitapauksia ja pari ei-sosiaalitapausta kertoo satunnaisista hetkistä lemmikkieläimen arjessaan.
