Ehkä Suomen turhin blogi
Täyttä sekametelisoppaa. Asiaa tatuoinneista kuolemaan, tunnetiloja riemusta v*tutukseen. Blogia kirjoittaa 29-vuotias ikiteini/vaimo/äiti/maisteri.
Avainsanaan kuuluu 36 blogia.
Täyttä sekametelisoppaa. Asiaa tatuoinneista kuolemaan, tunnetiloja riemusta v*tutukseen. Blogia kirjoittaa 29-vuotias ikiteini/vaimo/äiti/maisteri.
Hieman vajaa 30v nainen kirjoittaa isoista ja pienistä asioista elämässään. Suoraan ja häpeilemättä. Provosoin ja provosoidun. Kierin omissa komplekseissani ja keskeneräisyydessäni. Rakastan vintagea, vanhoja autoja, 40-50-lukujen muotia, rockabilly-kulttuuria jne. Tervetuloa tirkistelemään.
30+ pariskunta muutti maalle kun pääkaupunkiseudun hälinä alkoi rasittaa liikaa. Perheeseen kuuluu pikkuinen duracell-koira, 1-vuotias jackrussellinterrieriuros. Kirjoitan ajatuksistani suodattamattomalla tajunnanvirtatekniikalla. Sisustusvimma iski muutettuamme omakotitaloon 7/2010.
Marinadi sotkee, sekoittaa ja maustaa omaa ja muiden arkea. Hymyn kera.
Marinadi sotkee, sekoittaa ja maustaa omaa ja muiden arkea. Hymyn kera.
Hyville ihmisille tapahtuu hyviäkin asioita. Tarinoita paluumuutosta pääkaupunkiseudulta kotikonnuille pohjoiseen, aikuisopinnoista ja melkoisesta suunnanmuutoksesta plus-kolmekymppisen täti-ihmisen arjessa.
Tuulellakäypä reilu 3-kymppinen pikkukaupunkilainen, jonka arki ja elämä, täpinät ja höpinät, tapahtuvat nykyisin isossa kaupungissa. Ajankulua ei voi estää.
Adoptioprosessin rattaissa kipuileva kärsimätön, toiveikas ja tyynikin nuori nainen tallentaa osan asioista myös julkiseen muistiin.
Kirjoittaja on lievästi hutiloiva ja huonomuistinen working mom, joka haaveilee kerrostaloasumisesta. Rouva K tahtoisi kovasti olla kätevä emäntä, mutta aina jotain unohtuu. Hutilointiin hiukan leipääntyneenä rouva ajatteli, että asioiden muistiin kirjoittamisesta voisi olla apua. Tästä syntyi Ruuhkavuoden käsikirja.
Lapsellisen naisen puhetta.
Blogi kertoo kolmekymppisestä naishumanistista, joka espoolaistuu työpaikan ja miehen tähden
Sivukuja on paikka ajatuksille, jotka eivät mahdu työkirjoittamisen valtaväylälle. Kirjoittaja on akateeminen pätkätyöläinen, kaupunkilainen, nainen.
Elämä takana ja keski-ikä edessä.
Ehkä taipuvainen synkyyteen, kun elämä mätkii. Tämä vuosi 2006 aloitettu puhtaalta pöydältä, ottamaan muutaman isomman haasteen vastaan:) Elämä hymyilee ja myös minä hymyilen. ps:Blogin tarkoitus selventää omia ajatuksia, siksi turhat kuittailut kielioppivirheistä tms ohitetaan olankohautuksella :)
Arjen täpinät ja höpinät löytyvät jatkossa useammin Tinkan kellarista. Tänne tallettuu mm. osallistumiseni Valokuvatorstaihin.
Pieniä merkintöjä punaiseen kirjaan alkaen toisen lapsen odotusajalta. Perhe ja vauva-arjen tapahtumia itselle muistoksi sekä sukulaisille ja tutuille seurattavaksi. Hienosti kuvitettujen ja kerrottujen lastenkirjojen esittelyiden kerääminen muistiin.
Minkalaista on expat- elama Afrikan Rengossa? Kolmannen vuoden raportointia ja valilla vahan kitinaa. Suomesta haettiin esikoinen toukokuussa 09 ja elokuussa edessä on paluu karuun arkeen ja Malawiin.
Jekku ja Ässä nakuttavat jo yli kolmeakymppiä. Tarttis tehdä jotain. Ässä on saanut todistetusti kahdesti. Muut kerrat voivat olla vain känniläisen lässytyksiä. Ja Jekku kun vihdoin saa ison O:n, niin tietysti silloin pääsee pieru. Tarttis tehdä TODELLAKIN JOTAIN!
Arkisia asioita 30+ naisen elämästä. Välillä itkettää, välillä naurattaa ja välillä ihmetyttää. Kommenttiystävällinen blogi.
Kirjeitä, joita ei koskaan lähetetä.
