Ei enempää kuin puolet liikaa.
Tämä blogi on henkilökohtainen hyökkäys juuri sinua vastaan ja tulee ottaa äärimmäisen vakavasti.
Avainsanaan kuuluu 22 blogia.
Tämä blogi on henkilökohtainen hyökkäys juuri sinua vastaan ja tulee ottaa äärimmäisen vakavasti.
"En vaan osaa" eli tuttavallisesti "Evo" on "norpatin" aka sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemen sarjisblogi ja leikkikenttä, jossa koeajetaan puolitosissaan uusia hahmoja, tekniikoita jne.
Enemmän tai vähemmän onnistunutta integrointia Milanon provinssissa Italiassa.
tyhmän blondin käsketään aina pitää turpa kiinni. henkistä kynää/fyysistä näppistä kukaan ei ole vielä vienyt. onneksi. hähä.
Nuoruusiän ihmettelyä punahiuksisen tytön näkökulmasta.
Käsillä tehtyä. Ei mitään ihmeitä kummempaa, mutta jotain kuitenkin:)
Runoja rappiosta, impulsiivisuudesta ja matkasta tyhjyyden poikki. Erään kirjoittajan elämää.
Sairaalapäiväkirja Kupittaan mielisairaalasta osastolta A2 vuodelta 2002.
"Diipadaapa ja lässynlää", sanoi muotibloggari. "Joten tähän häpeän aiheuttamaan ahdistukseen join bisseä ja jatkoin älytöntä jortsaamistani. Se auttoi eteenpäin elämässä. (mutta milloinpa ei auttaisi?)", sanoin minä.
Sarjakuvaa omasta elämästä, enemmän tai vähemmän liioiteltuna!
Elämä on suuri seikkailu. Varsinkin kun saa itse näytellä pääroolia.
Reilu parikymmpisen tytön/naisen? tarinoita tästä elämästä. Haaveita elämästä tulevaisuudessa js siihen pyrkimisestä..
epäile vain, jos tiedät keinon vastustaa valheita
Blogi on sarjakuva/piirros muodossa pääasiallisesti toteutettu tekele, missä kerron elämäni outouksista ja kaivelen pääni sisältöä ulos ja kerron ties mitä kansalle.
Hirveä meininki.
Alle 30 v. naisen jutustelua masennuksesta ja toivosta (ja sen puutteesta). Parempaa kohti kuitenkin mennään, siitä ainakin lähdetään. Huumorilla ja sarkasmilla kammetaan pikkuhiljaa ylöspäin...
Ylioppilasjuhlissani säteilin koon 36 mekossa. Harrastin urheilua neljästä viiteen kertaan viikossa. Alkoi opiskelijaelämä. Treenaus ei suinkaan unohtunut, ainoastaan laji vaihtui - viinaralliksi. Kolmen vuotta myöhemmin löytyy mahastani ihan järkyttää määrä läskiä. Valmistumiseen ollessa aikaa alle vuosi, alkaa armoton kilpajuoksu aikaa vastaan - Ehdinkö tsempata itseni irti juhlaintäyteisestä elämästä, onnistunko oikaisemaan henkisen selkärankani siihen malliin, että ensi kevääseen mennessä mahdun vanhaan yo-mekkooni? Julkisen nöyryytyksen pelossa havainnollinen ja rehellinen blogi seuraa askel askeleelta tätä epätoivosta matkaa. Tervetuloa mukaan!
