Avainsanaan kuuluu 1149 blogia.
Kolmikymppisen it-naisen elämää Tampereella (it = information technology). Uusin villitys on autokoulu. Blogi on likimain vapaa seuraavista aihepiireistä: raskaus, vauva, lapsi, uhmaikä, teini-ikä, angstaus, kutominen, käsityöt, tv-ohjelmat, muoti, koirat, ruuanlaitto, askartelu, helmet, laihdutus, kuntoilu.
23-vuotiaan nuoren naisen elämää ja kamppailua syömishäiriön, masennuksen ja epäillyn kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Yritystä päästä jälleen jaloilleen ja löytää paikkaa tässä toisinaan mahdottoman vaikealta tuntuvassa maailmassa.
Hetket on tekstilaboratorio, blogi kirjoittamisesta, lapsista. Runoja, proosaa, päiväkirjaa.
Mutkikkaita ihmissuhteita, pettymisiä ja onnistumisia. Silkkaa ajattelemattomuutta tapahtuu ja saadaan toivottavasti myös korjailtua kasaan. Sinkku vielä, koitetaan löytää se kumppani kaiken tämän (oman ja muiden) sitoutumiskammojen ja tunnevammaisuuden keskellä.
Voimistelija ihan hukassa ja ihan ulalla. >:
Nuoren lesbotytön arkea ja elämää ihmissuhdekiemuroineen
Jotkut asiat kuulemma pitäisi jättää sanomatta. Kirjoittamisesta kukaan ei puhunut mitään. Onneksi.
Töitä, tarinoita ja torakoita.
Päivisin kuljen pitkin metsiä koirien kanssa tai myllään puutarhassa, öisin kaitsen dementikkoja pienessä hoitokodissa. Mukana kulkevat tytär, Tampereella, Poika, tähtenä, kaukana, poissa. Isäntä, vielä vuosienkin jälkeen eri osoitteessa.
Olga ja Pamela on uudenlainen ryhmäterapiamuoto, jossa hullujen hoitsujen lisäksi elämästään ja sen ongelmista voivat avautua myös lukijat, ts. potilaat. Olga ja Pamela vastaavat blogissaan potilaidensa kysymyksiin ja joka viikko valitaan yksi potilas, jonka ongelmaa ratkotaan myös radiossa.
Anzi katsoo liikaa televisiota ja kommentoi maailmaa mediatutkijan silmin.
Hyppy Oravanpyörästä on blogi, päiväkirja, vessanseinä ja tiedollinen orgasmi hypystämme ulos oravanpyörästä erilaiseen elämään Thaimaassa ja Aasiassa yleisesti. Kirjoitamme vailla hyvää makua ja kielellinen akrobaattimme on rampa sekä sokea. Sohimme ampiaispesään ja leikimme tulella, mitä pahemmin epäonnistumme sitä enemmän teillä on luettavaa.
Syyskuussa 2005 maailmaan putkahtaneen pienen tytön isän mietteitä isyydestä, vanhemmuudesta ja elämästä yleensä.
Perheenäiti purkaa ahdistustaan. Katkeraa tilitystä - lue omalla vastuulla :) Hyvät lukijat! Kommentoikaa, pyydän. Kaipaan ulkopuolisia näkemyksiä tilanteeseen vaikka ne eivät olisi kovin positiivisiakaan.
Ruikutan ja ärsyynnyn milloin mistäkin. Listailen, jotta mikään ei pysyisi järjestyksessä. Monet sanovat, että mun pitäisi pitää turpani kiinni. (Okei, joku on joskus sanonut.) Päivitän hitaasti, mutta sitäkin himokkaammin. Olen parikymppinen nainen, joka ei vieläkään miellä itseään aikuiseksi. Tampere on leikkikenttäni, välillä vain joku pissaa liukumäkeen. Alunperin olen Pohjanmaalta, mutta "oikeiden" pohjalaisten mielestä lähinnä rajatapaus. Käytän joskus korkokenkiä, vaikken ehkä kävele ne jalassa kovin viehkeästi. Katson Kotikatua. Paasaan vain paasaamisen ilosta, ei mulla ikinä mitään tärkeää sanottavaa ole. Isona musta tulee vähän kai pulleampi ja toivon mukaan korkeammalle koulutettu. Siihen asti ajattelin nautiskella.
Pelle Gudsson kirjoittaa taustoja tunnekarttasivustolta www.taiwas.net/tunteet mainituille tunteille.
Punatukkainen, parkouraava, tietokonepelejä pelaava opiskelijatyttö jauhaa elämänsä omituisista mutkista.
22-vuotiaan homssuisen rokkineidin ja hänen basistiherransa kevyen boheemia elämää vuonna 1900 rakennetussa puutalossa, pikkukaupungissa. Arkea kissankarvojen, soittimien ja metalliromun keskeltä, naisenkäden kosketuksella. "Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain, hän rokkia rakastaa ja himmeitä valoja".
Nettimaailman asioita täydennettynä mietteillä, viikon kuvalla ja välillä muullakin.
Musiikin parantavaan voimaan uskovan villin ex-sinkkutytön ajatusfoorumi ja sekoilujen tunnustuspaikka.
