Palasia maailmasta
Palasia maailmasta. Maailman palasia. Palasista maailma. Maailma palasina.
Avainsanaan kuuluu 111 blogia.
Palasia maailmasta. Maailman palasia. Palasista maailma. Maailma palasina.
Yhteiskuntasatiiria, poleemisia särmiä, kliseistä pseudorunoutta, kirosanoja, tyhjiä lupauksia, vääriä mielipiteitä, perustelematonta kritiikkiä, imelää proosaa, poeettista paatosta, provosointia & projisointia.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi, Tasapaino & Onnellisuus... Puolimielen blogi on osa elinikäistä projektiani kehittyä ihmisenä, toteuttaa itseäni ja elää mahdollisimman onnellista elämää. Täällä on tilaa ajatuksille, oivalluksille, luovuudelle! Tervetuloa jakamaan kokemuksia ja onnen pilkahduksia!
Meidän blogi on inttiblogi, kunnen armeija loppuu. Sen jälkeen, ja sitä ennenkin, kirjoittelemme elämästämmä ja ihmettelyistämme.
Huolimatta siitä että maailma on täynnä vääryyttä ja kärsimystä moni sanoo rakkauden olevan tärkeintä elämässä, jopa elämän päämäärä. Ja ainakin minun Raamatustani Rakkaus on se joka nousee päälimmäiseksi. Jeesus sanoo tärkeimmän käskyn olevan "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ja Johannes kirjoittaa että "Jumala on Rakkaus". Tule mukaan matkalle ihmettelemään mitä tämä kaikki käytännössä voisi tarkoittaa.
Incidents of the real world are amazing enough. What more mind puzzlers would you ever need? - We are social animals, and dependent on the presence of control. Without the control we tend to do unimaginable things. Especially true this is for the ones in control; if they are not controlled by us. - In addition to being social animals, we are clan animals as well. We struggle for a status in our own clan, and we 'defend' our clan against other clans. - But that is not all: we mustn't forget about the 'primal crime', the dark forces within us, feeding upon our contradictions, and activated in exceptional circumstances. As a result we end up being hopelessly aggressive and destructive. If not controlled by our own social community.
Nuoren naisen syvällisempiä mietteitä elämästään ja sitä ympäröivistä lisävarusteista. Ajatuksien lentoa, mielipiteitä, pohdintaa, kysymyksien ilmaan heittelyä ja ihmettelyä. Varsinainen pääblogi, joka kietoutuu tiiviisti yhteen pehmeämpään ja epärealistisempaan versioonsa, Rosmariinin rinnakkaistodellisuuteen ( http://rosmariininrinnakkaistodellisuus.blogspot.com/ ). Tervetuloa Rosmariinin ihmeelliseen maailmaan:)
Keksii, jos ei tiedä. Kuvittelee, kun ei tiedä. Vastaa, vaikkei tiedä.
Ajatuksia ja mietteitä, tarinoita elämästä. Kirjoittaja haluaa isona laulajaksi ja pelkää koiria.
Synkkä mutta pinnallinen. Porvoolainen kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särö valaisee halkeamaa tajunnassasi.
Life is not about waiting for the storm to pass - It's about learning to dance in the rain
Määrittelemättömiä ajatuksia olemisen ankeudesta ja ihanuudesta.
Apinamaista pohdiskelua ja metkuilua elämän eri osa-alueilta.
Olen 29-vuotias, asun Helsingissä. Kirjoitan ihan kaikesta, vaikka tiedän ettei ihan kaikesta pitäisi kirjottaa.
Turhista kipuileva ja sisältä herkkä 16-vuotias yrittää löytää itsensä naisena ja ihmisenä, yksilönä ja osana yhteiskuntaa. Unelmana muuttua keijuksi ja parantaa maailma.
Ja se kaikki on hahmottoman elämän virrasta esiin piirtyvää ilmiasujen vilinää, mikä on taidetta, mikä on energiaa, mikä on seksiä, mikä on...
Hiljaisina hetkinä syntyy ajatuksia - kutsuttakoon niitä runoiksi tai aforismeiksi, ellei sellainen nimi kurkota liian korkealle... Istun virran rannalla ja katselen suvantopaikkoja pyörteissä.
Mistä tietää, että joku asia on tärkeä? Tietysti siitä, että tuosta asiasta on ihan pakko kirjoittaa blogiinsa. Tai voi se olla vähemmänkin tärkeä. Mutta se asia liikuttaa. Tai ajattelututtaa. Vaikka tämä blogi syntyikin eduskuntavaalien jälkeisessä kirjoituskrapulassa, täältä löytää yleensä jotain muuta kuin päivänpolitiikkaa. Joskus sitäkin. Yleensä lähinnä tepottelua.
Kyrpiikö? Jotakuta kyrpii vielä enemmän. Näkökulmia ja tunteidenpurkua maailmalla vallitsevista ilmiöistä, tapahtumista, ihmisistä sekä ylipäätään kaikesta, joka pientä ihmistä voi pistää vituttamaan.
Taiteilijaperheen arkielämää. Äiti kirjoittaa ja ihmettelee. Pikku Harakanpoika (s. 11/08) kasvaa ja kehittyy universumimme keskipisteenä. Tapetilla tällä hetkellä päivähoidon aloittaminen, tahto ja uhma, legot ja luvattomat vierailut karkkipussilla. Tarkastellaan maailmanmenoa pikkuisen suunnalta, ja vähän sivusta kaikesta. Kuvataiteilija-isä ja ohjaaja-äiti kamppailevat aikataulujen ja perhekeskeisyyden välissä. Tyyli kiinnostaa, kuten myös taide, kierrätys ja kestävä elämäntapa. Lapsiperheiden tavat ja edesottamukset, kaikki ajankohtainen ja mielenkiintoinen pyritään kirjaamaan ylös.
