LEZ TALK
Nuoren lepakkonaisen rehellisiä pohdintoja ihmissuhteista sekä elämästä mustalla huumorilla ja sarkasmilla höystettynä.
Avainsanaan kuuluu 77 blogia.
Nuoren lepakkonaisen rehellisiä pohdintoja ihmissuhteista sekä elämästä mustalla huumorilla ja sarkasmilla höystettynä.
Aija Salon blogi. Salo on 31-vuotias suomalainen sosiologi, joka asuu Tukholmassa. Bloggaren Aija Salo är en 31-årig finländsk sociolog som bor i Stockholm.
Kaikki oleellinen tieto mitä tarvitsee tietää Gay Helsingistä. Keskustelua homoilusta, gaypiireistä ja gay Helsingissä.
Päälle 20 vuotiaan homon ajatuksia elämästään, poikaystävästään ja ongelmallisesta suhteestaan omaan itseensä. Siinä se on kai tiivistettynä.
Päälle 20 vuotiaan homon ajatuksia elämästään, poikaystävästään ja ongelmallisesta suhteestaan omaan itseensä. Siinä se on kai tiivistettynä.
32-vuotiaan lepakon elämää seuraava blogi. Tervetuloa mukaan!
Ehkä taipuvainen synkyyteen, kun elämä mätkii. Tämä vuosi 2006 aloitettu puhtaalta pöydältä, ottamaan muutaman isomman haasteen vastaan:) Elämä hymyilee ja myös minä hymyilen. ps:Blogin tarkoitus selventää omia ajatuksia, siksi turhat kuittailut kielioppivirheistä tms ohitetaan olankohautuksella :)
Lezzie talk, style, decoration, retro, veggie recipes, pink cadillacs, cupcakes and stuff from the Swedish paradise.
Lesbo sanoo, mitä sylki suuhun tuo...
Nelikymppinen IT-ammattilainen vaahtoaa asioista, jotka syystä tai toisesta saavat mielen kuohumaan - tai ainakin poreilemaan.
my life is shit. pian 16-v. tyttö joka kärsii vaikeasta masennuksesta, anoreksiasta ja ahdistuneisuushäiriöstä purkaa tunteitaan.
hompsuillaan!
Romppainen on postmodernin aikakauden sankari. Hänen seikkailunsa rakentuvat parhaiden bricolagen, intertekstuaalisuuden ja detournementin periaatteiden mukaan erilaisista campin, pulpin, undergroundin ja b-luokan dekkaritarinoiden semioottisista merkitsijöistä. Usein Romppaisen seikkailut kierrättävät mainstream-kulttuurin ja populaarikulttuurin merkityksiä takaisin täysin päinvastaisissa, ironisen leikittelevissä ja kapinallista merkityssisältöä alleviivaavissa muodoissa. Romppainen on anarkisti, hahmo jonka ei-subjektiivisuus alleviivaa postmodernia nihilismiä tavalla, joka on suorastaan post-situationistinen. Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen lisäksi lukijan on tunnettava Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta-teoriat ja laajalti myös kriittistä kulttuurintutkimusta, etunenässä Stuart Hallin identiteettiin liittyviä teorioita. Avantgardistisen, postmodernistis-marxilaisen populaarikulttuurin uudelleentulkinnan villeistä huijareista tahdommekin nostaa Romppaisen edeltäjäksi erityisesti Stewart Homen teokset pikemminkin kuin Raymond Chandlerin, sillä Romppainen kierrättää populaarikulttuurin ikoneja, konventioita, kliseitä ja symboleita tavalla, jota voitaisiin kuvailla korkeintaan postmodernin marxilaisuuden käsitteillä. Erityisesti voidaan korostaa Romppaisen muodostavan populaarikirjallisuuden kliseiselle vyöhykkeelle eräänlaista "tilapäistä autonomista vyöhykettä" juuri Hakim Beyn tarkoittamalla tavalla, samalla kun merkityksiä kierrätetään parhaiden situationististen perinteiden mukaisesti. Romppaisen antisubjekti kritisoi liberaalia feminismiä postgender-teorian näkökulmasta. Romppaiselle feminiinisten roolien uudelleenmäärittelyt eivät riitä; Romppainen tahtoo romuttaa kaikki gender-kategoriat. Sama tehdään kaikille genderille ja seksuaaliselle identiteetille perustuville rooleille. Romppainen romuttaa erilaiset kategoriat, yhtä hyvin patriarkaalisen kontekstin kuin erilaiset maskuliiniset, aggressiiviset hahmottamistavat. Deleuzen ja Guattarin diskurssissa Romppainen ei ainoastaan kritisoi fasistista paranoiaa vaan myös anarkistista skitsofreniaa. Romppainen on silta modernin ajan tarkasti määrittyneistä poliittis-sosiaalisis-psykoanalyyttisista identiteeteistä jälki-postmodernin aikakauden situoituihin identiteetteihin - kaikki tämä pulp-kirjallisuuden konventionaalisilla symboleilla ilmaistuna. Romppainen ei myöskään konstruoi yhteiskuntaluokkia Marxin merkityksessä vaan dekonstruoi yhteiskuntaluokkia kohti biologista anti-orgaanista individualistista ja molaarista epä-entiteettiä, eräänlaista halun koneiden joukkoa, joka yhdessä muodostaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisen sotakoneen. Underground on reinkarnoitunut jälkipostmoderniin aikakauteen retrogenressä, kaiken lisäksi ilman auteuria Bazinin teorian mielessä! Samalla Romppainen on näpäytys Foucaultin suuntaan - ei tarkkailla ja rangaista, vaan - esiintyä ja palkita, kenties anarkistisen hedonistisesti, ei niinkään representoiden vaan narsistisesti simuloiden... Tietenkin Baudrillardin simulaatiota radikaalisti hypertodellisuuden tyhjiössä situoiden, kieltäen roolinsa kulutushyödykkeenä ja kulttuurisena tuotteena. Kaiken kaikkiaan Romppainen merkitsee salapoliisikirjallisuuden genrelle samanlaista radikaalia uudistumista kuin Malcolm McLarenin Sex Pistols merkitsi rock-musiikin genrelle. Teos ei rinnastu tekijäänsä eikä tuotantokoneistoon vaan vastaanottajaan, josta tulee rikostoveri kerettiläiseen anti-rekuperaatioon alueella, jonka kulttuuriteollisuus on niin täydellisesti rekuperoinut. Lisäksi: Romppais-tarinoiden tekijää ei alleviivata, koska tekijyys on Roland Barthesin sanoin kuollut. Tekijän takana on vain intertekstuaalisuuden kulttuurinen alitajunta vai olisiko sanottava, hylättyjen merkitysten kaatopaikka, jossa etsivä Romppainen, epäsubjekti, antisankari ja tiedostamaton messias penkoo rakennuspalasia tarinaan, jonka tekijä on subjekti tekstissä, tekijä on lukija. Taide on kuollut, neroa ei ole, jumalaa on kuollut... Romppainen rakentuu tyhjien merkitsijöiden sanallisesta rihmastosta. Hakim Bey puhuu autonomisesta webistä vastakohtana uusliberaalis-fasistisen kulttuuriteollisuuden spektaakkelimaiselle netille. On selkeää, että internet-kyberavaruutta hyödyntäessään Romppainen hyödyntää informaatioteknologiaa nimenomaan webin, ei netin merkityksessä. 30-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavan etsivätarinan, 60/70-luvun radikaalin undergroundin ja alati kiihtyvän kyberpunkin postmodernistis-uusliberaalisen kulttuuriteollisuuden semioottisen hiukkaskiihdyttimen välitilassa sijaitsee etsivä Romppainen. Romppaisen lukijat dekonstruoivat kulttuurisia merkityksiä rekonstruoimalla ne; deterritorialisaatiota seuraa armoton reterritorialisaatio, mutta tällä kertaa semiosiksen tapahtumapaikan määrittää subjekti subjektina, ei subjekti kapitalistisen elimettömän ruumiin objektina. Semioottiset halun virrat virtaavat vapaana muodostaen paon viivoja ilman pelkoa kapitalistisesta rekuperaatiosta. Jean Genet, Raymond Chandler, Stewart Home, Hunter S. Thompson, Paavo Lipponen, kaikki nykytodellisuutta alleviivaavina kulttuurisen alitajunnan semioottisina merkkeinä... Mitä emme voisi kierrättää omien vieraantumattomien halujemme mukaisina vallankumouksellisiksi muunnettuina kulttuurisymboleina, mitä emme kierrättäisi?
Kaksi lusmuilua harrastavaa tyhjäntoimittajaa Helsingistä. Chilli meininki jne.
Käykö Jumala kirkossa? Punk, Jeesus? Miksipä ei! Omaa paikkaansa hakeva "ultra-liberaali" Jeesus-hörhö epäilee ja bloggaa uskonnosta ja uskomuksista. Uskonnot saavat tässä blogissa kylmää kyytiä. Ei suositella kirkon takapenkin kukkahattutädeille.
Kahden lentävän koiran maailmaa. Tervetuloa mukaan lennolle! Katkaiskaa kännykästä virta.
Kaappihomon maailma saattaa olla pieni ja ahdas. Välillä jatkuva salailu ahdistaa, v*ttaa tai naurattaa. Joskus kaikkea yhtä aikaa...
ilmaisia gay videoita ja webcam linkkejä
Lähtökohtani alkaa kirjoittaa blogia on ääridemokraattinen ja tunnustan varsinkin punaista, vihreää ja pinkkiä väriä perhosen siivissäni, vaikka sävyjä riittää. Tavoitteena blogissa on tarkastella asioita mahdollisimman pitkälti sukupuolettomalta kannalta, vaikka joskus varmaan oma suuntautuneisuus saattavat näkyä. Minä en ole siis minkään asian asiantuntija, kaikki kirjoitettu on minun omaa mielipidettäni. Kaikissa asioissa ei tule ehkä löytymään sitä pinkkiä näkökulmaa, jota otsikko lupaa, niissä varmaankin heijastuu minun ääridemokraattinen punavihreä kanta asioihin.
