(Nuoren) opettajan varaventtiili
Turkulaisen opettajan ajatuksia työstä, parisuhteesta, tyhmästä koirasta ja mökin kunnostamisesta.
Avainsanaan kuuluu 84 blogia.
Turkulaisen opettajan ajatuksia työstä, parisuhteesta, tyhmästä koirasta ja mökin kunnostamisesta.
Turhista kipuileva ja sisältä herkkä 16-vuotias yrittää löytää itsensä naisena ja ihmisenä, yksilönä ja osana yhteiskuntaa. Unelmana muuttua keijuksi ja parantaa maailma.
Ex-Gay? Luvassa mietiskelyjä Jeesuksen ihmeellisestä opastuksesta. Kuinka Jeesus on kykenevä eheyttämään alkoholismista, tupakka-addiktiosta ja jopa homoudesta! How is Jesus capable to heal from alcoholism, smoking habbit, and even from being gay! That's what this is mostly about.
Joona pitää miehistä, BDSM:stä ja nahkareleistä.
Ei homofobisia, kiitos. Homoseksuaalin kitaristipojan mielenpurkauksia kaikesta mahdollisesta.
Ihmettelyä vapaassa kolumnityylissä. Ajatuksenvirralla terästettyä subjektiivisuutta ajankohtaisista kummallisuuksista.
When passion colors everything
Tamperelainen lesbo bloggaa itseään kiinnostavista asioista: kirjallisuudesta, leffoista, teatterista, mediasta, ilmiöistä. Sateenkaarevasti tietenkin!
Ahdistuneen ja yksinäisen espoolaisen hinttarin oma pikku blogi xD
Michael Perukankaan henkilökohtainen blogi.
Naisenalun elämää. Henkilökohtaisia asioita, joita ei irl-ystävien anneta lukea, juttua muun muassa syömisvammailuista, lesboudesta, epämääräisestä ahdistuksista ja ihastumisista.
20-vuotias suomalaisintialainen poika, joka muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan syksyllä 2009. Sen sijaan, että suorittaisi tutkintonsa loppuun, lähdin joulukuussa Kroatiaan asumaan miehen luokse, jonka kanssa toivottavasti vietän loppuelämäni. Sitä ei koskaan tiedä mitä tule tapahtumaan.
Lezzie talk, style, decoration, retro, veggie recipes, pink cadillacs, cupcakes and stuff from the Swedish paradise.
Et löydä täältä kuvia tai muuta henkilökohtaista. Todennäköisesti et tulee lukemaan täällä kirjoituksia joissa kerron kuinka kivaa ja huoleton päivä on ollut. Täältä löydät tarinan, jonka kertoo elänyt ihminen. Ihminen joka näki paljon hyvää ja pahaa. Ihminen joka on ollut monessa liemessä. Tarina tulee kertomaan siitä kuinka minun elämä lähenee loppua. Tarinan tulee kertomaan kuinka syöpä tappaa elämän ja rakkauden. Kuinka rakkaat pettävät ja kuinka minä petän rakkaitani.
Blogi on sekalainen, enkä uskalla sanoa suoraan sen tarkoitusta. Osittain se kertoo mielipiteitäni asioihin, osittain näyttää jotain asioita elämästäni ja toisinaan julkaisen tekstejä, runoja ja kuvia joita matkavarrella on kertynyt.
Romppainen on postmodernin aikakauden sankari. Hänen seikkailunsa rakentuvat parhaiden bricolagen, intertekstuaalisuuden ja detournementin periaatteiden mukaan erilaisista campin, pulpin, undergroundin ja b-luokan dekkaritarinoiden semioottisista merkitsijöistä. Usein Romppaisen seikkailut kierrättävät mainstream-kulttuurin ja populaarikulttuurin merkityksiä takaisin täysin päinvastaisissa, ironisen leikittelevissä ja kapinallista merkityssisältöä alleviivaavissa muodoissa. Romppainen on anarkisti, hahmo jonka ei-subjektiivisuus alleviivaa postmodernia nihilismiä tavalla, joka on suorastaan post-situationistinen. Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen lisäksi lukijan on tunnettava Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta-teoriat ja laajalti myös kriittistä kulttuurintutkimusta, etunenässä Stuart Hallin identiteettiin liittyviä teorioita. Avantgardistisen, postmodernistis-marxilaisen populaarikulttuurin uudelleentulkinnan villeistä huijareista tahdommekin nostaa Romppaisen edeltäjäksi erityisesti Stewart Homen teokset pikemminkin kuin Raymond Chandlerin, sillä Romppainen kierrättää populaarikulttuurin ikoneja, konventioita, kliseitä ja symboleita tavalla, jota voitaisiin kuvailla korkeintaan postmodernin marxilaisuuden käsitteillä. Erityisesti voidaan korostaa Romppaisen muodostavan populaarikirjallisuuden kliseiselle vyöhykkeelle eräänlaista "tilapäistä autonomista vyöhykettä" juuri Hakim Beyn tarkoittamalla tavalla, samalla kun merkityksiä kierrätetään parhaiden situationististen perinteiden mukaisesti. Romppaisen antisubjekti kritisoi liberaalia feminismiä postgender-teorian näkökulmasta. Romppaiselle feminiinisten roolien uudelleenmäärittelyt eivät riitä; Romppainen tahtoo romuttaa kaikki gender-kategoriat. Sama tehdään kaikille genderille ja seksuaaliselle identiteetille perustuville rooleille. Romppainen romuttaa erilaiset kategoriat, yhtä hyvin patriarkaalisen kontekstin kuin erilaiset maskuliiniset, aggressiiviset hahmottamistavat. Deleuzen ja Guattarin diskurssissa Romppainen ei ainoastaan kritisoi fasistista paranoiaa vaan myös anarkistista skitsofreniaa. Romppainen on silta modernin ajan tarkasti määrittyneistä poliittis-sosiaalisis-psykoanalyyttisista identiteeteistä jälki-postmodernin aikakauden situoituihin identiteetteihin - kaikki tämä pulp-kirjallisuuden konventionaalisilla symboleilla ilmaistuna. Romppainen ei myöskään konstruoi yhteiskuntaluokkia Marxin merkityksessä vaan dekonstruoi yhteiskuntaluokkia kohti biologista anti-orgaanista individualistista ja molaarista epä-entiteettiä, eräänlaista halun koneiden joukkoa, joka yhdessä muodostaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisen sotakoneen. Underground on reinkarnoitunut jälkipostmoderniin aikakauteen retrogenressä, kaiken lisäksi ilman auteuria Bazinin teorian mielessä! Samalla Romppainen on näpäytys Foucaultin suuntaan - ei tarkkailla ja rangaista, vaan - esiintyä ja palkita, kenties anarkistisen hedonistisesti, ei niinkään representoiden vaan narsistisesti simuloiden... Tietenkin Baudrillardin simulaatiota radikaalisti hypertodellisuuden tyhjiössä situoiden, kieltäen roolinsa kulutushyödykkeenä ja kulttuurisena tuotteena. Kaiken kaikkiaan Romppainen merkitsee salapoliisikirjallisuuden genrelle samanlaista radikaalia uudistumista kuin Malcolm McLarenin Sex Pistols merkitsi rock-musiikin genrelle. Teos ei rinnastu tekijäänsä eikä tuotantokoneistoon vaan vastaanottajaan, josta tulee rikostoveri kerettiläiseen anti-rekuperaatioon alueella, jonka kulttuuriteollisuus on niin täydellisesti rekuperoinut. Lisäksi: Romppais-tarinoiden tekijää ei alleviivata, koska tekijyys on Roland Barthesin sanoin kuollut. Tekijän takana on vain intertekstuaalisuuden kulttuurinen alitajunta vai olisiko sanottava, hylättyjen merkitysten kaatopaikka, jossa etsivä Romppainen, epäsubjekti, antisankari ja tiedostamaton messias penkoo rakennuspalasia tarinaan, jonka tekijä on subjekti tekstissä, tekijä on lukija. Taide on kuollut, neroa ei ole, jumalaa on kuollut... Romppainen rakentuu tyhjien merkitsijöiden sanallisesta rihmastosta. Hakim Bey puhuu autonomisesta webistä vastakohtana uusliberaalis-fasistisen kulttuuriteollisuuden spektaakkelimaiselle netille. On selkeää, että internet-kyberavaruutta hyödyntäessään Romppainen hyödyntää informaatioteknologiaa nimenomaan webin, ei netin merkityksessä. 30-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavan etsivätarinan, 60/70-luvun radikaalin undergroundin ja alati kiihtyvän kyberpunkin postmodernistis-uusliberaalisen kulttuuriteollisuuden semioottisen hiukkaskiihdyttimen välitilassa sijaitsee etsivä Romppainen. Romppaisen lukijat dekonstruoivat kulttuurisia merkityksiä rekonstruoimalla ne; deterritorialisaatiota seuraa armoton reterritorialisaatio, mutta tällä kertaa semiosiksen tapahtumapaikan määrittää subjekti subjektina, ei subjekti kapitalistisen elimettömän ruumiin objektina. Semioottiset halun virrat virtaavat vapaana muodostaen paon viivoja ilman pelkoa kapitalistisesta rekuperaatiosta. Jean Genet, Raymond Chandler, Stewart Home, Hunter S. Thompson, Paavo Lipponen, kaikki nykytodellisuutta alleviivaavina kulttuurisen alitajunnan semioottisina merkkeinä... Mitä emme voisi kierrättää omien vieraantumattomien halujemme mukaisina vallankumouksellisiksi muunnettuina kulttuurisymboleina, mitä emme kierrättäisi?
my life is shit. pian 16-v. tyttö joka kärsii vaikeasta masennuksesta, anoreksiasta ja ahdistuneisuushäiriöstä purkaa tunteitaan.
18-vuotiaan tytön ajatuksia ja kokemuksia queer-teemoista.
F-piste on Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen ainejärjestö. F-pisteen blogitekstit herättelevät keskustelemaan feminismistä ja tuovat esiin tuoreita näkökulmia. Lisäksi blogissa esitellään myös sukupuolta problematisoivia tutkimusaiheita. Kirjoitustyyli on vapaa, mutta kaikkia julkaistavia tekstejä yhdistää sukupuolinäkökulma.
Nuori nainen selvittelee oman elämänsä ja maailman kulkua kirjoittelemalla mitä sattuu huvittamaan itseä mietityttävistä ilmiöistä ja asioista.
