. sateenkaari kaulaan ja menoks .
tämä on se elämä, tämän minä tahdon elää.
Avainsanaan kuuluu 77 blogia.
tämä on se elämä, tämän minä tahdon elää.
Helsinkiläisen homppelin ajatuksia ja elämää.
Turkulaisen opettajan ajatuksia työstä, parisuhteesta, tyhmästä koirasta ja mökin kunnostamisesta.
Sofian sarjakuvablogi ja sketchiblogi samassa paketissa.
Aija Salon blogi. Salo on 31-vuotias suomalainen sosiologi, joka asuu Tukholmassa. Bloggaren Aija Salo är en 31-årig finländsk sociolog som bor i Stockholm.
Ei homofobisia, kiitos. Homoseksuaalin kitaristipojan mielenpurkauksia kaikesta mahdollisesta.
Blogi on sekalainen, enkä uskalla sanoa suoraan sen tarkoitusta. Osittain se kertoo mielipiteitäni asioihin, osittain näyttää jotain asioita elämästäni ja toisinaan julkaisen tekstejä, runoja ja kuvia joita matkavarrella on kertynyt.
Keski-ikäisen miehen uusi elämä
When passion colors everything
Et löydä täältä kuvia tai muuta henkilökohtaista. Todennäköisesti et tulee lukemaan täällä kirjoituksia joissa kerron kuinka kivaa ja huoleton päivä on ollut. Täältä löydät tarinan, jonka kertoo elänyt ihminen. Ihminen joka näki paljon hyvää ja pahaa. Ihminen joka on ollut monessa liemessä. Tarina tulee kertomaan siitä kuinka minun elämä lähenee loppua. Tarinan tulee kertomaan kuinka syöpä tappaa elämän ja rakkauden. Kuinka rakkaat pettävät ja kuinka minä petän rakkaitani.
Ehkä taipuvainen synkyyteen, kun elämä mätkii. Tämä vuosi 2006 aloitettu puhtaalta pöydältä, ottamaan muutaman isomman haasteen vastaan:) Elämä hymyilee ja myös minä hymyilen. ps:Blogin tarkoitus selventää omia ajatuksia, siksi turhat kuittailut kielioppivirheistä tms ohitetaan olankohautuksella :)
Neuroottisen ja omia mielipiteitä omaavan kirjoittajan, joskus jopa jyrkkiä mielipiteitä ja ajatuksia sisältävä blogi. Älä anna neuroottisuuden häiritä, joskus pakonomaiset tarpeet saavat jotain mielenkiintoistakin aikaan.
Romppainen on postmodernin aikakauden sankari. Hänen seikkailunsa rakentuvat parhaiden bricolagen, intertekstuaalisuuden ja detournementin periaatteiden mukaan erilaisista campin, pulpin, undergroundin ja b-luokan dekkaritarinoiden semioottisista merkitsijöistä. Usein Romppaisen seikkailut kierrättävät mainstream-kulttuurin ja populaarikulttuurin merkityksiä takaisin täysin päinvastaisissa, ironisen leikittelevissä ja kapinallista merkityssisältöä alleviivaavissa muodoissa. Romppainen on anarkisti, hahmo jonka ei-subjektiivisuus alleviivaa postmodernia nihilismiä tavalla, joka on suorastaan post-situationistinen. Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen lisäksi lukijan on tunnettava Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta-teoriat ja laajalti myös kriittistä kulttuurintutkimusta, etunenässä Stuart Hallin identiteettiin liittyviä teorioita. Avantgardistisen, postmodernistis-marxilaisen populaarikulttuurin uudelleentulkinnan villeistä huijareista tahdommekin nostaa Romppaisen edeltäjäksi erityisesti Stewart Homen teokset pikemminkin kuin Raymond Chandlerin, sillä Romppainen kierrättää populaarikulttuurin ikoneja, konventioita, kliseitä ja symboleita tavalla, jota voitaisiin kuvailla korkeintaan postmodernin marxilaisuuden käsitteillä. Erityisesti voidaan korostaa Romppaisen muodostavan populaarikirjallisuuden kliseiselle vyöhykkeelle eräänlaista "tilapäistä autonomista vyöhykettä" juuri Hakim Beyn tarkoittamalla tavalla, samalla kun merkityksiä kierrätetään parhaiden situationististen perinteiden mukaisesti. Romppaisen antisubjekti kritisoi liberaalia feminismiä postgender-teorian näkökulmasta. Romppaiselle feminiinisten roolien uudelleenmäärittelyt eivät riitä; Romppainen tahtoo romuttaa kaikki gender-kategoriat. Sama tehdään kaikille genderille ja seksuaaliselle identiteetille perustuville rooleille. Romppainen romuttaa erilaiset kategoriat, yhtä hyvin patriarkaalisen kontekstin kuin erilaiset maskuliiniset, aggressiiviset hahmottamistavat. Deleuzen ja Guattarin diskurssissa Romppainen ei ainoastaan kritisoi fasistista paranoiaa vaan myös anarkistista skitsofreniaa. Romppainen on silta modernin ajan tarkasti määrittyneistä poliittis-sosiaalisis-psykoanalyyttisista identiteeteistä jälki-postmodernin aikakauden situoituihin identiteetteihin - kaikki tämä pulp-kirjallisuuden konventionaalisilla symboleilla ilmaistuna. Romppainen ei myöskään konstruoi yhteiskuntaluokkia Marxin merkityksessä vaan dekonstruoi yhteiskuntaluokkia kohti biologista anti-orgaanista individualistista ja molaarista epä-entiteettiä, eräänlaista halun koneiden joukkoa, joka yhdessä muodostaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisen sotakoneen. Underground on reinkarnoitunut jälkipostmoderniin aikakauteen retrogenressä, kaiken lisäksi ilman auteuria Bazinin teorian mielessä! Samalla Romppainen on näpäytys Foucaultin suuntaan - ei tarkkailla ja rangaista, vaan - esiintyä ja palkita, kenties anarkistisen hedonistisesti, ei niinkään representoiden vaan narsistisesti simuloiden... Tietenkin Baudrillardin simulaatiota radikaalisti hypertodellisuuden tyhjiössä situoiden, kieltäen roolinsa kulutushyödykkeenä ja kulttuurisena tuotteena. Kaiken kaikkiaan Romppainen merkitsee salapoliisikirjallisuuden genrelle samanlaista radikaalia uudistumista kuin Malcolm McLarenin Sex Pistols merkitsi rock-musiikin genrelle. Teos ei rinnastu tekijäänsä eikä tuotantokoneistoon vaan vastaanottajaan, josta tulee rikostoveri kerettiläiseen anti-rekuperaatioon alueella, jonka kulttuuriteollisuus on niin täydellisesti rekuperoinut. Lisäksi: Romppais-tarinoiden tekijää ei alleviivata, koska tekijyys on Roland Barthesin sanoin kuollut. Tekijän takana on vain intertekstuaalisuuden kulttuurinen alitajunta vai olisiko sanottava, hylättyjen merkitysten kaatopaikka, jossa etsivä Romppainen, epäsubjekti, antisankari ja tiedostamaton messias penkoo rakennuspalasia tarinaan, jonka tekijä on subjekti tekstissä, tekijä on lukija. Taide on kuollut, neroa ei ole, jumalaa on kuollut... Romppainen rakentuu tyhjien merkitsijöiden sanallisesta rihmastosta. Hakim Bey puhuu autonomisesta webistä vastakohtana uusliberaalis-fasistisen kulttuuriteollisuuden spektaakkelimaiselle netille. On selkeää, että internet-kyberavaruutta hyödyntäessään Romppainen hyödyntää informaatioteknologiaa nimenomaan webin, ei netin merkityksessä. 30-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavan etsivätarinan, 60/70-luvun radikaalin undergroundin ja alati kiihtyvän kyberpunkin postmodernistis-uusliberaalisen kulttuuriteollisuuden semioottisen hiukkaskiihdyttimen välitilassa sijaitsee etsivä Romppainen. Romppaisen lukijat dekonstruoivat kulttuurisia merkityksiä rekonstruoimalla ne; deterritorialisaatiota seuraa armoton reterritorialisaatio, mutta tällä kertaa semiosiksen tapahtumapaikan määrittää subjekti subjektina, ei subjekti kapitalistisen elimettömän ruumiin objektina. Semioottiset halun virrat virtaavat vapaana muodostaen paon viivoja ilman pelkoa kapitalistisesta rekuperaatiosta. Jean Genet, Raymond Chandler, Stewart Home, Hunter S. Thompson, Paavo Lipponen, kaikki nykytodellisuutta alleviivaavina kulttuurisen alitajunnan semioottisina merkkeinä... Mitä emme voisi kierrättää omien vieraantumattomien halujemme mukaisina vallankumouksellisiksi muunnettuina kulttuurisymboleina, mitä emme kierrättäisi?
Kaikki oleellinen tieto mitä tarvitsee tietää Gay Helsingistä. Keskustelua homoilusta, gaypiireistä ja gay Helsingissä.
ilmaisia gay videoita ja webcam linkkejä
Gay webcam porno videoita.
Heterona itseään pitänyt mies huomasi, että haluaa harrastaa oraaliseksiä miesten kanssa. Vaiheita ja fantasioita.
Otteita Hietalan Ollin kuvapäiväkirjoista uudelleensyntyneessä blogissa. Saattaa ajoittain sisältää härskimpääkin meininkiä.
Otteita Hietalan Ollin kuvapäiväkirjoista jo vuodesta 2006! Saattaa ajoittain sisältää härskimpääkin meininkiä.
