Hitaasti hyvä tulee?
Tiedättekö sen jatkuvan riittämättömyyden tunteen? Sitä kuvittelee tekevänsä kaikkensa mutta aika loppuu aina kesken eikä mikään valmistu. Ja se riemuntunne, kun vihdoin joku pitkään roikkunut projekti onkin oikeasti valmis. Tai se ahdistus, kun tietää ettei työ tule valmiiksi ja lopettaa yrittämisen. En usko olevani yksin miettiessäni lapsentekoa, opiskelua ja omituisia pikkuasioita, joihin elämässä törmää. Kun yhtäkkiä sukkahousut ei mahdukaan päälle, onko ne kutistuneet pesussa vai onko tämä merkki parista lisäkilosta?
