Harmoniaa ja ääripäitä.
Nuorallatanssija esittäytyy Olen kokenut liikaa ottaakseni itseni vakavasti. Pyrin elämässäni harmoniaan, mutta päädyn löytämään itseni äärimmäisyyksistä. Olen ollut arka ja lamaantunut mutta myös tyhmänrohkea. Olen suorittanut elämää täydellä vauhdilla tai pysähtynyt täysin. Olen elänyt pelkästään pään sisällä tai keskittynyt kehooni. Olen ollut joko kyyninen ateisti tai etsinyt hengellisyyttä. Olen ollut kylmä akateeminen rationalisti tai mennyt tunteiden mukana. Joku voisi jopa väittää, että olen ELÄNYT! Olisiko mahdollista saada mieli, keho, tunteet ja sielu balanssiin? Ikää on alle 30 ja yksi burnout takana, toinen tekeillä. "Elämä on vitsi jota en ymmärtänyt, mutta nauran silti."
