anarkistinen livejournal
Suomenkielinen anarkistiyhteisö, jonka tarkoitus on vastailla anarkiaan liittyviin kysymyksiin livejournalin käyttäjille ja satunnaisille vieraille.
Avainsanaan kuuluu 33 blogia.
Suomenkielinen anarkistiyhteisö, jonka tarkoitus on vastailla anarkiaan liittyviin kysymyksiin livejournalin käyttäjille ja satunnaisille vieraille.
Kirjoitukset käsittelevät lähinnä ruohonjuuritason toimintaa ja anarkismia. Perustin tämän sivun tammikuussa 2001 julkaistakseni webbissä joitain artikkeleja muuta sekavaa jota olen kirjoittanut ja kääntänyt vuodesta 1996 eteenpäin.
"I created Awakening to be a source of inspiration, laughter and information for myself. The material seen in this blog is not made by me nor owned by me, unless otherwise has been noted. If you see something of your own here and want it off the site, please contact me directly."
Romppainen on postmodernin aikakauden sankari. Hänen seikkailunsa rakentuvat parhaiden bricolagen, intertekstuaalisuuden ja detournementin periaatteiden mukaan erilaisista campin, pulpin, undergroundin ja b-luokan dekkaritarinoiden semioottisista merkitsijöistä. Usein Romppaisen seikkailut kierrättävät mainstream-kulttuurin ja populaarikulttuurin merkityksiä takaisin täysin päinvastaisissa, ironisen leikittelevissä ja kapinallista merkityssisältöä alleviivaavissa muodoissa. Romppainen on anarkisti, hahmo jonka ei-subjektiivisuus alleviivaa postmodernia nihilismiä tavalla, joka on suorastaan post-situationistinen. Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen lisäksi lukijan on tunnettava Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta-teoriat ja laajalti myös kriittistä kulttuurintutkimusta, etunenässä Stuart Hallin identiteettiin liittyviä teorioita. Avantgardistisen, postmodernistis-marxilaisen populaarikulttuurin uudelleentulkinnan villeistä huijareista tahdommekin nostaa Romppaisen edeltäjäksi erityisesti Stewart Homen teokset pikemminkin kuin Raymond Chandlerin, sillä Romppainen kierrättää populaarikulttuurin ikoneja, konventioita, kliseitä ja symboleita tavalla, jota voitaisiin kuvailla korkeintaan postmodernin marxilaisuuden käsitteillä. Erityisesti voidaan korostaa Romppaisen muodostavan populaarikirjallisuuden kliseiselle vyöhykkeelle eräänlaista "tilapäistä autonomista vyöhykettä" juuri Hakim Beyn tarkoittamalla tavalla, samalla kun merkityksiä kierrätetään parhaiden situationististen perinteiden mukaisesti. Romppaisen antisubjekti kritisoi liberaalia feminismiä postgender-teorian näkökulmasta. Romppaiselle feminiinisten roolien uudelleenmäärittelyt eivät riitä; Romppainen tahtoo romuttaa kaikki gender-kategoriat. Sama tehdään kaikille genderille ja seksuaaliselle identiteetille perustuville rooleille. Romppainen romuttaa erilaiset kategoriat, yhtä hyvin patriarkaalisen kontekstin kuin erilaiset maskuliiniset, aggressiiviset hahmottamistavat. Deleuzen ja Guattarin diskurssissa Romppainen ei ainoastaan kritisoi fasistista paranoiaa vaan myös anarkistista skitsofreniaa. Romppainen on silta modernin ajan tarkasti määrittyneistä poliittis-sosiaalisis-psykoanalyyttisista identiteeteistä jälki-postmodernin aikakauden situoituihin identiteetteihin - kaikki tämä pulp-kirjallisuuden konventionaalisilla symboleilla ilmaistuna. Romppainen ei myöskään konstruoi yhteiskuntaluokkia Marxin merkityksessä vaan dekonstruoi yhteiskuntaluokkia kohti biologista anti-orgaanista individualistista ja molaarista epä-entiteettiä, eräänlaista halun koneiden joukkoa, joka yhdessä muodostaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisen sotakoneen. Underground on reinkarnoitunut jälkipostmoderniin aikakauteen retrogenressä, kaiken lisäksi ilman auteuria Bazinin teorian mielessä! Samalla Romppainen on näpäytys Foucaultin suuntaan - ei tarkkailla ja rangaista, vaan - esiintyä ja palkita, kenties anarkistisen hedonistisesti, ei niinkään representoiden vaan narsistisesti simuloiden... Tietenkin Baudrillardin simulaatiota radikaalisti hypertodellisuuden tyhjiössä situoiden, kieltäen roolinsa kulutushyödykkeenä ja kulttuurisena tuotteena. Kaiken kaikkiaan Romppainen merkitsee salapoliisikirjallisuuden genrelle samanlaista radikaalia uudistumista kuin Malcolm McLarenin Sex Pistols merkitsi rock-musiikin genrelle. Teos ei rinnastu tekijäänsä eikä tuotantokoneistoon vaan vastaanottajaan, josta tulee rikostoveri kerettiläiseen anti-rekuperaatioon alueella, jonka kulttuuriteollisuus on niin täydellisesti rekuperoinut. Lisäksi: Romppais-tarinoiden tekijää ei alleviivata, koska tekijyys on Roland Barthesin sanoin kuollut. Tekijän takana on vain intertekstuaalisuuden kulttuurinen alitajunta vai olisiko sanottava, hylättyjen merkitysten kaatopaikka, jossa etsivä Romppainen, epäsubjekti, antisankari ja tiedostamaton messias penkoo rakennuspalasia tarinaan, jonka tekijä on subjekti tekstissä, tekijä on lukija. Taide on kuollut, neroa ei ole, jumalaa on kuollut... Romppainen rakentuu tyhjien merkitsijöiden sanallisesta rihmastosta. Hakim Bey puhuu autonomisesta webistä vastakohtana uusliberaalis-fasistisen kulttuuriteollisuuden spektaakkelimaiselle netille. On selkeää, että internet-kyberavaruutta hyödyntäessään Romppainen hyödyntää informaatioteknologiaa nimenomaan webin, ei netin merkityksessä. 30-luvun yhteiskunnallisesti tiedostavan etsivätarinan, 60/70-luvun radikaalin undergroundin ja alati kiihtyvän kyberpunkin postmodernistis-uusliberaalisen kulttuuriteollisuuden semioottisen hiukkaskiihdyttimen välitilassa sijaitsee etsivä Romppainen. Romppaisen lukijat dekonstruoivat kulttuurisia merkityksiä rekonstruoimalla ne; deterritorialisaatiota seuraa armoton reterritorialisaatio, mutta tällä kertaa semiosiksen tapahtumapaikan määrittää subjekti subjektina, ei subjekti kapitalistisen elimettömän ruumiin objektina. Semioottiset halun virrat virtaavat vapaana muodostaen paon viivoja ilman pelkoa kapitalistisesta rekuperaatiosta. Jean Genet, Raymond Chandler, Stewart Home, Hunter S. Thompson, Paavo Lipponen, kaikki nykytodellisuutta alleviivaavina kulttuurisen alitajunnan semioottisina merkkeinä... Mitä emme voisi kierrättää omien vieraantumattomien halujemme mukaisina vallankumouksellisiksi muunnettuina kulttuurisymboleina, mitä emme kierrättäisi?
Herkän murskaava katsaus suomalaisiin harhoihin ja toiveisiin. Kohtalokas blogi aivotyötä vältteleville. Pohdintaa ja mediaskannausta aiheista, joiden piiriin kuluu sosiologia, elokuvat, humanismi, filosofia, psykoanalyysi, draama, kapitalismi, freudilaisen ihmiskuvan tulkintamahdollisuudet, uskontotiede, uskonto/kirkko, mediakritiikki, terrorismia hyödyntävä mielikuvapolitiikka ja kapitalistinen mediaestetiikka.
Strippisarjakuvia nuorista aikuisista rankassa arjessa
Toimintaa, intohimoa, undergroundia, elävää kuolemaa, vaihtoehtokulttuuria, runoutta, kielipeliä, kirjallisuutta, mystiikkaa, vapaudenhimoa, Tosi Tahtoa, ihmisevoluutiota, taidetta ja magiaa Jyväskylän sykkivästä metropolista!
Syyskuussa 2009 aloitti uusi filosofisia, poliittisia ja taiteellisia kysymyksiä pohtiva klubi. Olisiko aika sopiva katsoa taas kerran hieman tarkemmin sitä missä nyt mennään? Klubi kokoontuu pääsääntöisesti tiistaisin. Se sovittaa yhteen järjestettyä ja satunnaista ohjelmaa. Mukaan on kutsuttu mm. filosofeja, tutkijoita ja taiteilijoita. Blogissa julkaistaan klubilla esille tuotua ja siihen liittyvää materiaalia.
Kätketyn itseni julkinen ojanposki.
Ajattelin kertoa kaikesta siitä, mikä toimii astinkivinä toisenlaisiin maisemiin. Liftausreissuista, junapummailusta, joutomaista, etsikkoaikojen ja löytöretkeilyn käytäntöö ja mytologiaa.
queer-aiheinen nettilehti
Kuollutpiste - As I lay living - Deadpoint Weblog
yhteiskuntakritiikkiä musiikkia lätinäälotinaa kera sarkasmin lepakkoneidiltä jolla on aina kuulokkeet. HOMOILLE ADOTPIO-OIKEUS JA KISSOILLE PAREMMAT OLTAVAT !
No enpä sievistele ketään enkä mitään, välillä saatan sammakkoja suustani laskea mutta ei se minua haittaa :D
Poetry of undergrowth, grass and roots gently breaking through things built; blossoming vines, winter blasts with snow feeling like needles, sarcasm as in shredding flesh, romance of rust.
Punkkia ja vapaa itsenäistä ajattelua rakastava nainen Tampereelta. Musiikki, elokuvat, kulttuuri, politiikka kiinnostavat. Järkkään keikkoja ja soitan levyjä DJ:nä myös silloin tällöin vaihtoehtotapahtumissa. Kirjoitan elämästäni, milloin mistäkin päässä pyörivistä asioista.
Nallem.net on sarjakuvablogi joka käsittelee queerelämää, toimintaa ja mitä nyt sattuu mieleen tulemaan kokeilevalla otteella.
Pilvari "Nosfe" Pirtolan taideblogi.
