Rukajärven Arssykkeitä™
sitisamaanin sielunmaisemia, koillismaalaista kuvakonsoilua, pirullista piittinikkiä
Avainsanaan kuuluu 140 blogia.
sitisamaanin sielunmaisemia, koillismaalaista kuvakonsoilua, pirullista piittinikkiä
Tatuoitu 24v. lesbonainen, jonka elämään kuuluu avovaimo, kissa, ystävät ja meneminen siellä ja täällä. Elokuvat, tv-sarjat, musiikki, keikat, baarit, onhan niitä. Yritän elää elämäni niin, ettei sitten vanhempana tarvitse miettiä, että olisi jäänyt elämättä.
Päiväkirja online, käsittelee 22-vuotiaan naisen elämää ja kriiseilyä. Vuosia jatkunut ajoittainen masennus ja ahdistuneisuus heittivät nyt kupin nurin. Ympyrä sulkeutui, enkä ollutkaan sellainen tyyppi kun teininä "päätin" olevani. Jännä.
Tämä on minun maailmankuvani, minun näkemykseni eräästä kuolemaan johtavasta sairaudesta jota usein kutsutaan nimellä Elämä.
Jokapäiväisen elämän tuottamia teräviä, jopa piikikkäitä, havaintoja ja aistiärsykkeiden aiheuttamia ajatuksia. Myös aivan suoraa vittuilua. Koko elämänkaari päästä päähän ja kaikki siltä väliltä. Sitä saa, mitä tilaa.
Pisara kertoo elämästään, jolla ei ole aina suuntaa. Elämästä, jonka tärkein sisältö on elämä. Tajunnanvirtaa vailla päämäärää. Käsittämättömiä ajatuksia, vinoutunut mieli ja tapa ottaa kaikesta ilo irti. Tapahtumapaikkana Lontoo, uuden vuoden jälkeen menolippu Barcelonaan.
Päivittyy silloin kun joku asia ottaa päähän. Ei siis mitään pakkopullapäivityksiä
Minun elämääni läheltä ja kaukaa.
Kirjoittelen blogiin ajatuksia päästäni. En juurikaan suunnittele kirjoituksiani. En osaa pilkkusääntöjä. Yleissivistykseni on alhainen. Olen olemassa ja ihmettelen sitä.
Nuori nainen kirjoittaa ajatuksiaan ja avautuu patoutumisistaan.
Kuumia miehiä ja muita unelmia, suuria haaveita, elämänkriisejä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Neljän nuoren päivityksiä sekä Suomesta että Englannista.
Opiskelija Tampereelta haaveilee ja kirjoittaa elämästään.
Tarina taistelusta tautia vastaan...
Elämää suhteissa ja suhteellisessa maailmassa. Havaintoja, tunnelmia, kommentteja ja keskustelua. Näkökulmia parisuhteeseen, ihmissuhteisiin, perheisiin ja elämään yleensä.
Tässä blogissa ei ole päätä ei häntää. Omituisen perheenäidin omituista monologia, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Juttua siitä, kuinka jännittävää elämä voi olla kakkavaippojen keskellä sekä taistellessa esimurkkuisen neidin kanssa. Tarinaa siitä, kuinka postilaatikolla käynti saattaa olla yksi päivän huippuhetkistä. Ja joskus myös juttua siitä, miten tästä kaikesta selviää, vaikka oma kroppa yrittää sanoa yhteistyösopimusta irti typerän neurologisen sairauden vuoksi. Tervetuloa minun ailahtelevaan maailmaan huonon huumorin ja rokkikukkojen keskelle.
Mies pohtii menneisyyttään, itseään ja valintojaan. Onko tässä tolkkua? Tätäkö varten minä olen täällä?
