_Yö ei ole pimeä päivä
Nainen, 20-jotain vuotta. Elämisen sietämätöntä keveyttä ja tuskallista raskasmielisyyttä. Ongelmia peilien ja kaiken omaa kuvaa heijastavan kanssa. Numeroita on liikaa kaikkialla. Minä en koskaan ole tarpeeksi mitään.
Avainsanaan kuuluu 422 blogia.
Nainen, 20-jotain vuotta. Elämisen sietämätöntä keveyttä ja tuskallista raskasmielisyyttä. Ongelmia peilien ja kaiken omaa kuvaa heijastavan kanssa. Numeroita on liikaa kaikkialla. Minä en koskaan ole tarpeeksi mitään.
Uhkapeliä, jolle on vaikea päättää voittajaa. Parannu, kuole, laihdu, elä tai ole elämättä. Elämä on numeroita, taulukoita, kalorirajoja, anoreksian täyttämiä tunteja ja vuorokausia.
Kokopäiväongelma: ruoka, mieli ja ruumis. Anarkista avautumista, marinaa ja itseironista fiilistelyä elämättömästä elämästä, kahvikupillisten ääressä. Max sugar, no taste. Liity seuraan? ♥
Nuoren aikuisen (ex-normaalipainoisen) kamppailua sekamuotoisen syömishäiriön kanssa. Kaksi läheisen kuolemaa sai masentumaan, ja painon nousemaan. Koko ikä on tullut jojoiltua painon kanssa ja tyyliin "viimeisenä toivona" aloin toteuttamaan Dukanin dieettiä toukokuussa 2010. Kunnes kuviot sekoitti yllätysraskaus 08/2010, ja pienen pojan syntymä 04/2011. Nyt tällä hetkellä blogi käsittelee allekirjoittaneen parhaillaan (taas tauon jälkeen) meneillään olevaa Dukanin dieettiä, vauvaperheen arkea ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä :)
En juuri koskaan tee mitään erikoista: nukun, nukun, löhöilen, syön, stressaan, nukun stressini pois, ahdistun, nukun, syön, surffailen netissä, nukun taas.. Silloin tällöin tapaan ystäviäni ja he näkevät minut toisin: olen hyväntuulinen, virkeä ja onnellinen. Silti kukaan ei kadehdi minua niin kuin hyväntuulisia, virkeitä ja onnellisia ihmisiä yleensä kadehditaan. Ehkä he sittenkin näkevät lävitseni.
Some people come into our lives and quickly go. Some stay for awhile and leave footprints on our hearts. And we are never, ever the same.
Parikymppinen nainen taistelee minäkuvansa kanssa syömishäiriön rajoilla.
omalla vastuulla
Well, it's MY MAD MIND. "My mad mind on päiväkirjamuotoinen elämää pohdiskeleva ja maailmaa nuoren neidin silmin tutkiva blogi, joka kertoo minun, Acen, elämästä ja ajatuksista. En suosittele kenenkään luettavaksi, enkä varsinkaan kommentoitavaksi.. Niin ja sarkasmi on toinen nimeni. Blogi sisältää runsaasti typoja, kirosanoja, angstausta, onnistumisia - mutta enemmän niitä epäonnistumisia, helvetin hienoja ja huonoja älynväläyksiä, kuvia, muistoja, lyriikoita, runoja, sanoja, lauseita, pisteitä, pilkkuja, huutomerkkejä, kysymyksiä, vastauksia, kaksimielisyyttä, huumoria, kliseitä, totuuksia, valheita, iloa, surua.. Yhdellä sanalla elämää. Mun loistokkaan kaoottista elämääni."
Parikymppisen, 179 cm pitkän naisen/tytön onnistunutta laihduttamista dieeteillä ja paastoilla, liikunnanlisäystä, parisuhteesta, kauneudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Tavoitteena huippukiinteä kroppa ilman oksentelua. :)
Sofian sarjakuvablogi ja sketchiblogi samassa paketissa.
17-vuotias tyttö. Paha olo, masennus, äidin alkoholin käyttö, laitokset, viiltely.. Kaikke tällaista takana, osaa myös nyt ja edessä. Nyt heitetty omaan kämppään selviämään päänsisällä myrrertävistä ajatuksista ja väsymyksestä. Välillä tuntuu että haluaisin vain nukkumaan.
20-vuotiaan nuoren naisen pohdintoja
Tää blogi on kaikille niille, jotka ei elä täydellistä "kaikki aina hyvin" -elämää. Ei tunnelmointia, vaan realistinen tappion hyväksyminen. Blogi sisältää kuvia, punkkia, hardcorea, vegaaniruokahommia, eläinoikeushommia ja keikkajuttuja. Opiskelen Torniossa Yhteisöpedagogiksi ja soitan/huudan parissa bändissä. Epilepsia ja ahdistus. Musahommat täältä: http://www.myspace.com/mario3band Jatkossa myös metallista hardcorea nimellä: EYES WIDE OPEN
Blogissa kaksikymmentä ja jotain -vuotias nainen seikkailee mielenterveyden vuoristoradalla elätellen toivoa, että vielä joskus kyyti muuttuisi tasaisemmaksi. Sitä odotellessa kirjoittaminen toimii inhorealistisena keinona järjestellä omia sekavia mietteitä, jotka kippaan tänne ajatusten kaatopaikalle.
Tauti, johon auttaa vain aika, kahvi ja tupakka sekä nuori nainen jonka sairauksina aamukooman lisäksi masennus sekä pärjäämis-syndrooma.
Kerran kauan sitten oli onnellinen tyttö. Mutta hän ei elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti.
18-vuotiaan abin elämää ja ajatuksia. Pakomatka syömismörön kynsistä ja ahdistumisia elämästä. Matka kohti jotain toivottavasti parempaa.
Blogi on minua itseäni varten. Oloa helpottaa kun saa purkaa omaa pahaa oloa ja ahdistusta kirjoittamalla. Kirjoitan 'normaalista' arjesta ja kerron tarinani pala palalta.
